Ehkäpä on ilmassa lievähköä moraalista krapulantunnetta, mutta onpa kyllä hylkiöolo. Eilen oli vuotuiset kahden naisen itsenäisyyspäivänaatoniltamat, ja ihme kyllä, minäkin jaksoin olla baarissa kolmeen! Ja hauskaakin oli. Muutamaa pientä juttua lukuunottamatta, jotka eivät eilen haitanneet, mutta tänään ne nävertävät sitäkin enemmän.
Minulla on aina baarissa vähän sellainen seinäruusuolo. Yleensä ihmiset ottavatkin kontaktia aina siihen henkilöön, jonka seurassa olen (riippumatta siitä, kuka se henkilö on). Ja vähänhän se ottaa päähän, tietenkin, kun miettii, onko yhtäkkiä muuttunut vallan näkymättömäksi. Eilen oli muutamaan otteeseen hyvinkin ilmavasti kohdeltu olo, ja sitten vielä, kun juttelin yhden tutun kanssa, niin tämän tutun kaveri porhalsi siihen viereen, ja esittelyiden jälkeen totesi 'sinut me otetaan jos ei muita saada'. Njooh. Kylläpä todellakin lämmittää tytön sydäntä tuollainen lohkaisu.
Jos kerran olen niin kovin vastenmielinen, niin voisi joku sanoa kerrankin sen suoraan, niin eipähän tarvitsisi miettiä sitä sen enempää.
Kandintutkielma meni läpi, iloitsin siitä kovasti eilen ja yritän kaivaa tuon tunteen taas esille tänään.
Ja hyvää syntymäpäivää, Suomi.
torstai 6. joulukuuta 2007
Love Pariah
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onnea kanditutkielmasta!
Ja ääliöitähän baarit (ja muutkin paikat sen puolen) ovat täynnä, joten unohda ne ja keskity niihin mukaviin =)
Heh, kun vielä kerrot, että mistä niitä mukavia löytyy, niin voin sitten keskittyä niihin.
Ne mukavat on aina niitä seinäruusuja joita on vaikea huomata. Jurpot tyrkyttää itseään tuollaisilla kommenteilla.
Lähetä kommentti