boom chika wah wah

Keskiviikkona iski mahatauti. Surkeilin kotona torstain ja perjantain, jonka jälkeen olo alkoi kohentua ja mökkihöperyys iskeä. Se ei lientynyt lauantain maanisella (joulu)ostoskierroksella, vaikka sen aikana näki suorastaan yliannostuksen ihmisiä.

Mikä ihme se muuten on, että mitä kapeampi ja täyteentupatumpi kaupan käytävä, sitä hitaammin ja leveämmin ihmiset sitä tallustavat ja möllistelevät joka helkutin vimpuraa?! Eikö ne ymmärrä, että takaa tulee ihmisiä, joiden luontainen kävelyvauhti ja kärsivällisyys on Ihan Jotain Muuta..

Maanisen kierroksen aikana ostin mm. elämäni kalleimman ripsivärin (hah, mainoksen uhri - tunnustan), sekalaisen lajitelman meikkisiveltimiä (pakkopäivitys, kun entiset alkoivat hajoilemaan), 8kpl matalia ja 8kpl syviä Teema-lautasia (joita sitten raahasin antaumuksella kotiin muovikasseissa selkä vääränä, vinkuen ja protestoiden). Sokoksella onnistuin tuhlaamaan niin paljon rahaa siinä kemikalio-osastolla, että sain tulipunaisen satiinikimonon.

Illemmalla tuntui silti siltä, että siinä ei ollut vielä kaikki. Piti päästä Ulos. Ja niinpä sitten S-ystäväni kanssa sonnustauduimme überhehkeiksi (S:lla vielä oli uudet hienot hiukset, jotka ansaitsevat erikoismaininnan) ja suuntasimme illan alkajaisiksi Gloriaan. S meni edellä, toivotti babyface-portsarille hyvää iltaa ja oli jo puoliksi sisällä, kun babyfacen katse kiinnittyi minuun ja sain osakseni kohteliaan kysymyksen: 'Olisiko neidillä henkkareita näyttää?'

No haloo.

'Neiti' täyttää kuukauden päästä 32. 'Neidin' henkkarin virkaa toimittaa lakanan kokoinen ajokortti jonkalaisia myönnettiin viimeksi vuonna 1994, jonka jälkeen kortin koko puolittui. 'Neiti' ei baariin lähtiessään ole enää kahteen vuoteen kuljettanut em. lakanaa mukanaan, koska pitää itsestäänselvänä, että on jo niin ylikypsyneen näköinen, ettei kukaan sitä (lakanaa) tahdo enää nähdä.

Minähän tietenkin häkellyin täysin. 'Ihanko oikeastitosissaan sitä kysyt, vai onko tämä vain huono vitsi?' 'No ihan oikeastitosissaan.' 'Nomuttakuneimullaole!' 'No onko sulla Mitään?' 'No on mulla luottokortti.' 'No näytä se sitten.'

Tästä tapahtumasta jäi koko illaksi sellainen lievästi hysteerinen perusvire päälle. Kohtasimme liikennevaloissa baaria vaihtaessamme kaljun miehen, joka julisti olevansa hyväntahtoinen joulupukki, jolla on iso torpedo (tähän liittyi myös kädellä elehtimistä noin puolen metrin päässä alavatsasta). Sitten tuli vastaan nuori finninaamainen poika, joka tuijotti meitä ja ääntelehti 'boom chika wah wah'. Kolmannessa baarissa seuraamme lyöttäytyi omituinen pieni (ja jälleen kalju) mies, joka kuiskutteli S:n korvaan, nuolaisi poskea, julisti S:n olevan todella kaunis, muisti sitten minun läsnäoloni ja kiirehti lisäämään 'ja etkä sinäkään ruma ole'. Kyllä taas niin sydämessä läikähti, kun muisti sen itsenäisyyspäivän aaton.

Loppuillasta päädyimme ympyrän sulkeaksemme takaisin Gloriaan, jossa minäkin sain sitten ylitsevuotavia kohteliaisuuksia jotka jopa taisivat olla aitoja.

Tänään sitten on maleksittu joulumarkkinoilla, käyty syömässä ulkona, harhailtu päämäärättömästi kaupungilla ja periaatteessa pyritty välttämään keinolla millä hyvänsä ruotsin kirjallisuusesseiden kirjoittaminen.

Ja nyt väsyttää.