Verta (hormonaalisesti sopiva ajankohta). Hikeä (kylmä tuskanhiki niskassa koko viikonlopun). Kyyneleitä (ainakin vertauskuvallisia). Litroittain teetä ja vissyä. Suklaata. Epätoivon ollessa ylimmillään kunnon annos lohturuokaa (pasta carbonaraa). Säännöllisin väliajoin aivojen tuuletusta pakkasilmassa.
Ja valmista tuli.
Ei tosin vaatimusten mukaisesti - 4000 sanaa jäi reilusti tavoittamattomiin, ja kansilehden ja kirjallisuusluettelon kanssa kakkosrivivälillä tuli pituutta noin 11 sivua. Mutta äh, ihan sama, jos vain menee läpi. En kuitenkaan ole vuosikausiin kirjoittanut ruotsiksi mitään noin pitkästi. Maltillisen ylpeä itsestäni olen, tällä hetkellä.
Nyt kai pitäisi nukkua, mutta pää tietenkin käy ylikierroksilla. Veikkaan, että huomenna (eikun siis tänään) vallitsee päinvastainen ilmiö, kun akateemisen luomisen laskuhumalassa pyörittelen työpapereita pöydällä. Sentään sopii kuitenkin riemuita, käypä yli- tai alikierroksilla, että alkava työviikko on vain kolmipäiväinen - siinähän on itsenäisyyspäivää ja vapaapäivää ja vielä seuraavan viikon maanantaitakin vapaata! Hiih.
1 kommentti:
Vähemmän maltillisia onnitteluja täältä likilänsinaapurista! :)
Lähetä kommentti