Alkaneen kesän kunniaksi ajattelin kaivella esiin kukallisen hattuni ja rutista vähän.
Ensinnäkin. Parveketupakoitsijat. Saavat minun puolestani tukehtua niihin tötteröihinsä. Alakerran savuttava parturikampaaja muutti viime kuun lopussa pois, ja ehdin jo hiljaisesti riemuta, että nyt voi pitää parvekkeenovea auki ihan vaikka aina. Vaan pöh. Uusi asukas (tai asukkaat - en oikein tiedä, asuuko siellä mies ja sen nainen vai nainen ja sen mies vai pelkkä mies tai nainen) ilmeisesti viettää suurimman osan ajastaan parvekkeella käryten. Ihan sama minulle, mitä ne siellä tekee, kunhan minun ei tarvitse sitä haistella. Ja kun se valitettavasti haisee. Ilma kiertää vielä niin näppärästi, että minä haistan niiden savut ihan täällä makuuhuoneessa asti. Inhaa, ällöä, tarpeetonta ja raivostuttavaa.
Toiseksi. Rasittavat ja huonostikasvatetut lapset ja niiden piittaamattomat äidit. Olin eilen salilla. Kello oli puoli kymmenen. Ohjelma puolessavälissä. Minä salilla yksin. Yhtäkkiä kortinlukija ovella piippasi, ja sisään rynni ryytyneen oloinen äiti-ihminen jälkikasvunsa (yksi kumpaakin sorttia, ikä ehkä n. 6-7v) kanssa. Äiti kimitti kovaan ääneen: 'Yrittäkää nyt vähän aikaa olla kunnolla.. ei olla kauaa, sen verran vain että voidaan sanoa että ollaan käyty.' No joo, sehän se on ensinnäkin pointti koko kuntoilussa. Tenavilla oli virtaa luvattoman paljon, ja vaikka äiti oli sanonut, että laitteisiin ei ollut lupa mennä, vaan piti hypellä omilla hyppynaruilla tai polkea kuntopyörää, niin siellähän ne riekkuivat, ympäriinsä ja täysin kuritta. Odotin, että jompikumpi hetkenä minä hyvänsä tippuu päälleen vatsapenkistä tai hivauttaa minua hyppynarulla. Äiti nitkutti vartalonkiertoa katse lasittuneena ja ehkä joka viides minuutti vinkaisi 'olkaa nyt kunnolla..' Ja arvatkaa vaan, uskoivatko.
Oikeasti. Kuntosali ei ole ihan sopiva tuonikäisille. Ainakaan, jos eivät usko mitään, mitä niille sanoo. Ihmettelen, saiko se nainen treenistään oikeasti mitään irti tuolla tavalla - minulla ainakin meni se loppupuolisko vähän hätäiseksi, kun tahdoin vain pois sieltä mahdollisimman pian. Hommatkoon tenavilleen hoitajan.
Ja joo, nyt varmaan jollain äiti-ihmisellä nousee niskakarvat pystyyn, ja se natkuttaa, että 'hyvähän se sinun on sanoa kun sulla ei ole lapsia, kyllä olisit toista mieltä, jos itse olisit äiti..' ja niin edelleen. No niin, ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin ne kyllä tottelisivat paremmin, kuin nuo kaksi kullannuppua. Tai ainakin järjestäisin niille hoitajan siksi aikaa, kun itse kuntoilen. En minä nyt viitsisi muiden treeniä häiritä tuolla tavalla.
>:I
Noniin, kukkahattutäti on puhunut. Hyvää yötä.
keskiviikko 4. kesäkuuta 2008
Kukkahattutäti tilittää, osa 1.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti