Borta bra men hemma bäst.
Johan oli turha reissu. Konferenssi oli melkoisen tylsä, eikä siellä ilmennyt mitään uutta käsinkosketeltavaa tietoa, jota sinne menin hakemaan. Vaan tulipahan käytyä, lennettyä business-luokassa (varmaankin Finnairin moka, kun lentojen varauspäivänä sattuivat business-luokan liput olemaan turistiluokkaa halvempia), asuttua neljän tähden hotellissa (jota ei tosin kyllä neljäksi tähdeksi uskonut, kun näki huoneen.. kulunut, nuhjuinen ja vähän likainenkin kun oli), ajeltua Kööpenhaminan metrolla, syötyä huonosti, kärsittyä vatsavaivoista, yritetty epätoivoisesti tajuta tarpeeksi tanskaa, että olisi saanut uutisista selville, mitä kotosuomessa oikein sillävälin tapahtui (kunnes tajusin, että televisiosta näkyy myös kolme Ruotsin kanavaa, BBC World sekä CNN International, jotka nekin olivat varsin tietoisia tapahtuneesta).
Tapahtuneen varjossa omat matkakärsimykset tuntuvat varsin mitättömiltä. Mutta kun lentopelkoisen ihmisen lykkää koneeseen, joka ehtii kiitoradalle asti ja sitten alkaakin ajella kenttää ympäri, kunnes lopulta pysähtyy tekniikkahallin eteen, jossa hölmistyneen näköinen mekaanikko tulee kiertämään konetta ympäri, niin eihän siitä hyvää seuraa. Lentomme siis myöhästyi melkein kaksi tuntia, kun koneen jarrut hajosivat juuri ennen lähtöä. Sitten köröttelimme bussilla takaisin terminaaliin odottelemaan uutta konetta, koska edellisen korjaus kesti niin kauan. Sitten köröttelimme uudelleen bussissa takaisin tekniikkahallille, jossa meidät lastattiin täsmälleen samanlaiseen koneeseen (joka kuulemma kuitenkaan ei ollut se sama.. en tiedä uskoisinko). Kollegan mies oli tapahtuneesta kuultuaan tokaissut 'jaa vai Finnairin Embraerit.. no nehän nyt on tunnetusti ilmojemme Pendolinoja, koko ajan hajalla'. Eilen palatessa oli ongelmana tuuli - Helsinkiin laskeutuminen oli hitusen keikkuva ja epävakaa, muttei mitään verrattuna siihen, miten vaaputti ja hytkytti Joensuun lentoaseman yllä. En kyllä enää koskaan, koskaan mene sellaiseen Finncomin potkuripurkkiin ellei ole äärimmäinen pakko. Sydän hakkasi vielä kotonakin, puoli tuntia laskeutumisen jälkeen.
Nyt odottelen koiria kotiin ja pähkäilen, mitä sitten tekisin. Outoa, miten matka, kestipä pari päivää tai pari viikkoa, katkaisee arjen niin tehokkaasti. Sitä on pihalla kuin lintulauta monta päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti