Jos henkilön tiedossa on ollut jo monta viikkoa, että opintoihin liittyvä kirjallinen työ pitää palauttaa maanantaina 19.11. niin miksi kyseinen henkilö, huolimatta siitä, että on ottanut töistä vuosilomaa koko kyseistä päivämäärää edeltävän viikon, saa aikaiseksi ryhtyä varsinaisesti laatimaan vaadittua tutkielmaa lauantai-iltana 17.11.? Sitä sopii kysyä minulta. En tosin tiedä vastausta.
Tarkennettakoon, että kyseisen tutkielman tulisi olla laajuudeltaan 12-15 sivua/4000 sanaa. Ei siis pyörähdä valmiiksi ihan parissa tunnissa.
Jotenkaan nyt vain ei ajatus kulje, ei eteen- eikä taaksepäin. Ei suomen eikä varsinkaan ruotsin kielellä. Olen kai onnistunut vääntelemään asioita solmuun tekemättä oikeastaan mitään (ellei ylenpalttista vatvomista lasketa mukaan - sen aivotyökapasiteetin kun saisi valjastettua yleishyödylliseen käyttöön, niin olisin jo vääntänyt gradun itselleni ja kymmenelle muulle).
Kansainvälisen avaruusaseman astronautit varmaankin siristelevät paraikaa silmiään. Mikä on tuo kirkas valo, joka Telluksen suunnasta kajastaa? Kah, sehän on silpsin uusi olohuoneen lamppu. Ehkä se vanha lamppu oli vain niin kertakaikkisen huonotehoinen, että tuo uusi vain näyttää ylettömän loistavaiselta. Elättelen toiveita, josko se antaisi samalla kirkasvalohoitoa. Huonekasvitkin varmaan viiraantuvat ja luulevat kasvukauden alkaneen uudelleen.
Kiitoksia Mieshenkilölle asennustyöstä. Jos nyt on näkemässä tätä.
Uutisia elikoita koskien: eilisen tai tämän päivän aikana on pudonnut Hilman viimeinenkin pentuhammas. (Löytäjä saa pitää.) Olin jo varustautunut eläinlääkärivierailuun, kun yläkulmahampaat näyttivät olevan niin hanakasti paikoillaan, vaikka viereen oli jo noussut pysyvät kulmat. Vaan tippuivathan nuo sitten kuitenkin itse, ja parempi tietty niin. Ja nyt kun vielä alkaa vahvasti näyttää siltä, että neiti on viimein viiden ja puolen kuukauden ikäisenä sisäistänyt rakonhallinnan perusteet, niin voin todeta, että aika kivuttomasti se lopulta meni, se äärimmäinen pentuvaihe. Yhdetkään kengät eivät joutuneet pentuhampaiden uhriksi, yksikään huonekalu ei kärsinyt tuhoja (tosin keittiön oviaukon nurkkaan on järsitty kunnon lommo), Kustiin ei tullut pysyviä reikiä, eikä rappukäytävään ehtinyt kulua uraa portaisiin jatkuvan pihallaramppaamisen tuloksena.
Mutta nyt keittelemään teetä ja syventymään (tai ainakin yrittämään syventymistä) kielitieteen ihmeelliseen maailmaan. Pitkä yö edessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti