Tänä aamuna vasen päkiä tuntui kipeältä. Lähemmin sitä tarkasteltuani huomasin, että siinä tuntui pieni kohouma, jonka keskellä näkyi pienenpieni tummempi osa. Mietin, että mistähän minä nyt olen onnistunut tikun sinne saamaan, kun vuodenajasta johtuen kuitenkin on sukat jalassa lähes koko ajan. Rupesin tonkimaan tikkua ulos, jolloin minua kohtasi Järkytys.
(Tässä kohtaa heikkohermoisimmat voivat lopettaa lukemisen.)
Aikani kohoumaa kaiveltuani havaitsin, että jalkapohjan iholla oli tumma karva. No, kahden mustan koiran omistajana luulin tietenkin, että siihen oli leijaillut jommankumman elikon kasvustoa, ja nyppäsin karvasta kiinni ja olisin pyyhkäissyt sen tiehensä, paitsi kun se ei irronnutkaan! Se tikuksi luulemani olikin sisäänpäin kasvanut karva. Tai jotain vastaavaa. Eihän ne nyt mitenkään tavattomia ole, mutta että jalkapohjassa?! Heti tuli mieleen ne kauhutarinat ihmisistä, joiden selästä (tai jostain) on leikattu kysta, joka on ollut täynnä karvoja ja hampaita, kun muinoin kohdussa menehtynyt kaksonen on junttautunut sisuksiin kiinni. Siitäkö tässä nyt oli kyse? Ehkäpä kaksosherkän suvun kasvattina minulla olikin kerran puolisko, joka koteloitui johonkin ja nyt 30 vuoden jälkeen on lähtenyt vajumaan kohti alaraajoja.. ehkäpä huomisaamuna löydän kulmahampaan polvitaipeestani, tai jotain vastaavaa.
Hui kamala sentään.
Tai ehkä minusta tulee isona hobitti eikä opintohallinnon virkamies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti