Lupauksia?

Go and catch a falling star,
Get with child a mandrake root,
Tell me where all past years are,
Or who cleft the devil's foot,
Teach me to hear mermaids singing,
Or to keep off envy's stinging,
And find
What wind
Serves to advance an honest mind.

If thou be'st born to strange sights,
Things invisible to see,
Ride ten thousand days and nights,
Till age snow white hairs on thee,
Thou, when thou return'st, wilt tell me,
All strange wonders that befell thee,
And swear,
No where
Lives a woman true and fair.

If thou find'st one, let me know,
Such a pilgrimage were sweet;
Yet do not, I would not go,
Though at next door we might meet,
Though she were true, when you met her,
And last, till you write your letter,
Yet she
Will be
False, ere I come, to two, or three.

(John Donne - Song )

Jotenkin tuli tuo yllämainittu mieleen, kun ajelin vanhempien luota kotiin tänään ja oli pakkanen, pimeätä, ja tähdet näkyivät kunnolla pitkästä aikaa.

Jännitin vähän eilisiltaa, kun kumpikaan noista koirista ei ollut ollut rakettien kanssa tekemisissä (tosin mistäs minä tiedän, vaikka olisi Kusti edellisessä elämässään ollut pommikoira tai jotain). Alkuilta meni hämmentävän hyvin - vaikka lähistöllä paukkui, koirat vetelivät sikeitä kaikessa rauhassa. Meni jopa niin hyvin, että uskaltauduin niiden kanssa pihalle vielä puoli kymmenen aikoihin.

Mutta sitten tuli keskiyö ja suuret pamaukset. Sitten alkoi Kustiakin huolestuttaa niin paljon, että kiipesi sängyn jalkopäähän turvaan, ja Hilmakin tuli käpälöimään hätääntyneenä. Ja loppuyönä ei sitten kovin hyvin enää nukuttukaan, kun joku järjen jättiläinen ammuskeli pommeja talon vieressä, talon edessä kadulla ja/tai läheisessä puistossa. Mutta silti meni paremmin kuin luulin.

Voisivat samointein kyllä kieltää ilotulitteet Suomessa ihan samalla lailla kuin Norjassakin tekivät. On se kyllä niin järjetöntä rahantuhlausta - sama kun käyttäisi rahojaan vaikka saunan sytykkeinä. Kansalaisten oma asiahan se tietenkin on, mihin rahansa tuhlaavat, mutta kun kerran niitä pommeja ei näemmä osata poksautella silloin, kun niitä saa poksautella (ensimmäiset poksaukset kuuluivat jo sunnuntaina, viimeiset tänään iltapäivällä) ja missä niitä saa poksautella (jopa vanhempien pihatiellä oli raketinräippeitä), kun poksauttelevat kansalaiset eivät osaa siivota toimiensa jälkiä, ja varsinkin, kun ihminen näemmä on oikeasti niin tyhmä eläin, että se satuttaa itseänsä niillä joka hemmetin vuosi, niin olisiko se nyt oikeasti niin kamalaa? Tuskin kenenkään jälkikasvu saa traumoja siitä, jos näkee uutenavuotena vain kaupungin ison ilotulituksen. Tai jos kerran pitää räjäytellä, niin lastaisivat sitten kaikki paukkuterroristit busseihin ja ajaisivat ne 50 kilometrin päähän taajamista poksuttelemaan sielunsa kyllyydestä.

(Ellei se jo välittynyt rivien välistä, en siis oikein tykkää ilotulitteista.)

Minulla ei ole tapana pahemmin tehdä uudenvuodenlupauksia, koska en tahdo lupailla mitään, minkä pitävyydestä en voi mennä takuuseen. Tänä vuonna kuitenkin mietin, että 1) lopettaisin erään ex-tapauksen blogin lukemisen, 2) lopettaisin tämän ex-tapauksen uuden puoliskon blogin lukemisen, 3) enkä enää koskaan antaisi kenenkään, Kenenkään hallita tunne-elämääni niin voimallisesti, että jos tämä henkilö päättäisi ulostaa minut elämästään, en romahtaisi ja menettäisi toimintakykyäni osin tai kokonaan edes vähäksi aikaa (niin kuin kävi viime syksynä). Helpommin sanottu kuin tehty, mutta ainakin yritän.

Ja tietenkin 4) syön vähemmän sokeria ja käyn useammin salilla jne jne.