Paistomittarin plopsahdusta odotellessa

Kypsyyskokeen tulosta ei näy eikä kuulu. Kävin jopa tänään töitten jälkeen koluamassa ilmoitustaulun, mutta ei.. tuloksia ei näy. Olisin kyllä olettanut, että siellä olisi ollut vähintäänkin se hylkylappu. Lieneekö tapa jolla käytän tätä kotimaista kieltämme sitten jotenkin epänormaali, vai miksi tulos sitten viipyy ja viipyy. Kärsivällisyyshän ei koskaan ole ollut hyviä puoliani, mutta kaipa minun pitää vain pilkkoa angstini palasiksi ja niellä ne.

Töitten jatkuminen näyttää aina vain vähemmän varmalta. Olen onnistunut lietsomaan itseni johonkin äärimmäisen kummalliseen zen-tilaan, jossa minulle on oikeastaan vallan sama, mitä tapahtuu. Henkisesti olen jo valmistautumassa siihen, että helmikuussa onkin paljon aikaa tehdä kaikkea muuta kuin töitä. Taloudellisesti en ole kyllä valmistautunut ollenkaan, ja välillä hirvittääkin, kun tulee tuhlattua melkein kuin viimeistä päivää. Mutta eipä sitä kohta tuhlailla, joten kai minulla on siihen oikeus nyt, kun vielä voin.

Ihan tylsä postaus tuli, mutta kun ajatus väsähti kesken kaiken. Oli kai minulla alunperin jotain asiaakin...