Tädit jaksaa heilua, mutta blogin päivitys onkin sitten jo jotain ihan muuta.

Tässä nyt taas vähän tätä pakkopullapitkoa... monta kertaa olen yrittänyt jotain kirjoittaa, vaan sitten on tullut turhaumus ja stoppi. Jos nyt jotain tällä kertaa kuitenkin.

Olen tainnut herätä jonkinsortin horroksesta, kun viikonloppuihin sijoittuva iltaulkoilu on taas alkanut kiinnostaa. Viime lauantainakin päädyimme S:n kanssa kirmaamaan pubeja läpi, ja taas ansiokkaasti sain käytettyä vähätkin juomiseni tehokkaasti hyödyksi: kaksi lasillista punaviiniä ja yhden lonkeron lipiteltyäni hihittelin jo niin riehakkaasti, että meinasi Hesburgerin miekkoselta pinna katketa, kun yritin ruisfilettä tilata. (Iski nälkä välillä.)

Viime viikolla heitti päästä ja ostin uuden kameran. Siinä on vanhaan verrattuna miljoonasti enemmän toimintoja ja nippeleitä ja vimpaimia, enkä ole vielä jaksanut täysin perehtyä sen käyttöön. Kunhan hallitsen sen vähän paremmin, niin täälläkin lienee luvassa jonkinsortin installaatiota.

Siivoilin tänään. Tuuletin jonkin aikaa läpivedolla, ja illemmalla sitten huomasin, että sisällä räpisteli jotain. Sellainen pikkuinen koiperhonen. Ensimmäinen öttiäinen tänä vuonna, ellei salaatin mukana tulleita hedelmäkärpäsiä lasketa mukaan. Kai se kesä on siis tulossa! Hilma jahtasi sitä silmät kierossa, kunnes sain sen hätisteltyä parvekkeen puolelle. Öttiäisen, ei Hilman.