In My Place.

Kotini on nyt pintasekaisin mutta lähes syväsiisti.

Jokunen viikko sitten riehuin vaatehuoneen ja vaatekaappien kanssa. Nyt, kun taas vaihteeksi pitää keksiä jotain tekemistä, ettei ajattelisi liikaa (hah, ajattelen silti..), olen tohottanut ympäriinsä kuin pieni eläin. Olen siivonnut parvekkeen. Kantanut sieltä jätesäkillisen turhaa krääsää roskiin. Imuroinut kaislamattojen alta paljastuneet pölyt, mullat ja kaislankappaleet. Hankkinut siinä sivussa pölyhomekeuhkon. Vaihtanut talven aikana homehtuneet kaislamatot uusiin. Hionut parvekekalusteet. Öljynnyt hiomani parvekekalusteet. Ostanut hiotulle ja öljytylle parvekekalustepöydälle ruukullisen violetteja orvokkeja. Vaihtanut huonekasveille mullat. (Minulla on liikaa kasveja.) Tehnyt simaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Tuskaillut, mihin pullotan siman, koska olin juuri vienyt jättilastin (vissy)pulloja kauppaan. Onnistunut haalimaan erinäisiä hajapulloja, jotka nyt pullistelevat simasta jääkaapissa. Kyllästynyt simaan juotuani sitä vajaan litran. (Jäljellä n. 4 litraa.) Tehnyt epäonnistuneen rosettikokeilun. Pessyt koiran. Siivonnut siivouskomeron, koska en löytänyt ötökkäikkunaverkkoa, jonka olemassaolosta siivouskomerossa olin tuhannen varma, ja jota ei siivouksesta huolimatta löytynyt.

Enää pitäisi oikeastaan pestä ikkunat ja parvekelasit ja siivota keittiön kaapit. Sitten ehkä voisi aloittaa koko syklin taas alusta.

Ja ei, minä en ole seonnut päästäni. Olen vain jotenkin juuri Nyt kypsynyt itseeni hetkellisesti, ja pää on niin täynnä sarkasmia ja tiesmitä, että tärykalvoissa vinkuu. Ei minua voi pitää vastuullisena tämänhetkiseen ulosantiin, eihän?