Ei pissata saa, ei kakata saa - mummo voi tulla rollaattorillaan!

Voi hyvää huomenta.

Olin koirien kanssa aamukävelyllä, kävelyn loppupuolella vieläpä, koiratkin olivat ulospääsyn ensiriemusta rauhoittuneet ja nuuskivat tienvieruspenkkaa. Kusti sitten nosti jalkaa penkkaa vasten ja tirautti ulos pari viimeistä tippaa. Vastaan vaappui mummo rollaattorin kanssa. Naama nurinpäin sen näköisenä, että olisi aamupalaksi nauttinut kilon sitruunoita. Pääsi siihen meidän kohdalle (eikä muuten väistänyt rollaattorillaan sentin senttiä, vaan jyräsi ihan keskellä kapeaksi aurattua jalkakäytävää niin, että minun piti mennä ajotien puolelle) ja narisevalla äänellään naukui: "Hyi miten pahaan paikkaan koira pissasi!"

Mikä paha paikka? Lumihanki?! Ja kun sitä luntakin tulee koko ajan, niin eipähän niitä paria keltaista tippaa siinä hangessa edes näy parin minuutin päästä. Minä kun luulin, että se toinen tuotos on se maailman suurin ongelmajäte, oikein kunnon biohazard, mutta että sentään pissaaminen olisi sallittua ilman, että tarvitsee sohia purkin kanssa koiran alla ja kerätä nekin talteen.

Päässäni sitten vähän kilahti ja kajautin mummolle pari valittua sanaa perään, vaikka kovasti olen yrittänyt olla välittämättä moisista. Luulisi vain, että tuossa iässä olisi jo tajunnut, että maailmassa on suurempiakin huolia kuin pissaavat koirat. Ja vähän surullista, että tahtoo päivänsä tuolla asenteella aloittaa. Voisi sanoa ne ajatukset vaikka itselleen hiljaa omassa päässään sen sijaan, että narisee ja pilaa muidenkin aamun.

Hmph.