Pakkopäivitys

Ängh.

Joskus ei irtoa. Ei sitten millään. Ei vain ole oikein ollut asiaa. Ainakaan sellaista, mistä olisi viitsinyt blogata. Olisi ehkä ollut painokkaita kirosanoja vilisevää vikinää ihmisistä, jotka ovat olleet elämässä melkein aina, ja jotka sitten tekevät jotain, joka satuttaa enemmän kuin olisi koskaan uskonut. Olisi ehkä ollut vikinää ylikipeästä ruumiista, joka protestoi vimmatusti uudelleen alkanutta kuntosaliharjoittelua vastaan. (Menossa toisen päivän tuska, eikä kropasta löydy kovin montaa kivutonta kohtaa juuri nyt.) Olisi saattanut olla vikinää ihmisistä, jotka normaalitekstissä käyttävät luvattoman paljon pakotettuja rivinvaihtoja niin, että kun sitä tekstiä joku toinen indesignilla taittaa, saa hän kärsiä.

No mutta. Jotain mukavaakin. Laitoin eilen ihan järjettömän hyvää ruokaa. Viilsin kanan rintafileen taskuksi, ja täytin taskun töhnällä, joka koostui maustamattomasta tuorejuustosta, parmesan-raasteesta (ja parmesan-raasteella EN tarkoita sitä valmista, vehkeelle haisevaa jauhetta mitä kaupasta saa..), aurinkokuivatuista tomaateista ja tirauksesta sitruunamehua. Fileen maustoin chicken&steak -maustesekoituksella ja kieräytinpä koko paketin ympärille vielä pari siivua pekonia pitämään höysteet taskun sisällä. Ja sitten uunitin koko laitoksen.

Ja Uh, kun se oli hyvää, vaikka itse sanonkin.

Mutta oikeasti, en minä taas oikein tajua ihmisiä...