Home Improvement

Ensimmäinen työtön päivä.

Kummastelin sitä aamupäivän, mutta sitten alkoi toimettomuus ahdistaa, ja rupesin DIY-naiseksi. Silleensä niinkuin kodinkunnostusmielessä.

Kylpyhuoneessani on valkoiset laatat. Ihan sellaiset tavalliset, mitä nyt 80-luvun alussa seiniin lätkittiin. Valkoista seinää "somistaa" ruskea, kahden laatan levyinen raita, ja niissä vielä shakkiruutumaisesti joka toinen on sellainen kukallinen koristelaatta. Olin vähän allerginen koko koristeraidalle ja etenkin niille kukkalaatoille alusta lähtien, ja olisin mieluusti laitattanut koko kylppärin uusiksi, mutta kun silloin ei ollut aikaa eikä rahaa moiseen. (Ei kyllä ole vieläkään, ainakaan sitä rahaa.) Silloin hätäpatenttiratkaisuna maalasin kullanhohtoisella keramiikkavärillä ne kukkalaatat piiloon. Seinille on tietenkin vuosien mittaan roiskunut shampoota, suihkugeelejä ja hoitoaineita, ja jotkut niistä ovat reagoineet sen kullankukertavan maalin kanssa siten, että maalattuihin laattoihin on tullut vihertäviä raitoja. Ja osasta maali on yksinkertaisesti kuoriutunut pois.

Alkuviikosta laattatilanne rupesi ottamaan päähän ylenpalttisesti. Tosin voi olla, että ne työotatukset vain saivat uuden kohteen. Oli miten oli, kävin ostamassa kaakeleiden maalaukseen tarkoitettua maalia, jota ei tosin valitettavasti ollut saatavilla kuin kahta sävyä, mutta eiköhän vaaleanharmaakin ole parempi kuin hilseviherlaikulliset kullankukerrukset.

Ryhdyin sitten puolenpäivän aikaan tarmokkaasti puhdistamaan seiniä. Joku aikaisempi valopääasukas oli valkaissut saumoja jollain talomaalin tapaisella, ja arvata saattaa, miten ne irvistelivät ja hilseilivät suihkun lähistöltä. Aloin siis rapsuttelemaan saumoja puhtaaksi ruuvitaltalla. Helpommin sanottu kuin tehty... käsivarsien lihakset väsyivät, polviin sattui kontata kovalla lattialla (pahimmat irvistelysaumat olivat luonnollisesti lattianrajassa..), maalihilsettä sinkoili silmiin, jne. Sitten luovutin ja päätin tulla tuulettamaan päätä blogiin. Kohta pitäisi kuitenkin mennä vielä pesemään ne seinät, että ehtisivät kuivahtaa, ja minä ehkä jopa maalaamaan ne ruskolaatat piiloon vielä tämän illan aikana.

Toivottavasti menevät piiloon. Muuten minulla onkin sitten ihan ylirumat kylppärinseinät.

Eilen oli siis todellakin se kammottu viimeinen työpäivä. Vein kahvihuoneeseen edellisenä iltana leipomiani maapähkinävoisuklaahippucookieseja. Laadin seuraajalleni, joka aloittaa vasta kuukauden päästä, seitsensivuisen sepustuksen siitä, mitä pitäisi tehdä heti alkuun. Sain kerrottuja keltapunaisia tulppaaneja työkaveri A:lta, jonka takia sain ihan hervottoman naurukohtauksen toissapäivänä. A:lla on (tai oli) tapana aina tulla katsomaan työhuoneen ovelle koiranpentukatseella, jos oli jokin tietokoneongelma. Toissapäivänä oli sitten ovella nainen silmissään koiranpentukatse yhdistettynä vähän hysteeriseen olemukseen, ja kun menin katsomaan, mikä oli hätänä, tipuin täysin. A oli onnistunut kääntämään näyttönsä nurinpäin. Ei siis sitä näyttölaitetta, mutta jotenkin oli vain ohjelmat ja alapalkki humpsahtaneet 180 astetta. Ja hiirikin toimi väärinpäin. Kävelin kopperooni kaksinkerroin naurusta, ja guuglettelin vähän, ja löysinkin ratkaisun. Vinkki: ei kannata painella ctrl+alt+nuolinäppäimiä. Maailma kääntyy päälaelleen. Tosin kääntyy se sitten takaisin, kun painelee vähän lisää.

Mutta nyt minä menen pyykkäämään ne seinät.