Puhelin kosahti. Meni jatkuvasti jumiin niin, ettei minkään näppäimen painaminen onnistunut, eikä virtaakaan saanut katki ennen kuin otti akun irti. Sitten sitä ei pystynyt enää lataamaankaan.
Puhelinkauppaan matka kävi siis.
Onkohan Gigantin nuorille miespuolisille myyjille joitain ulkonäkökriteereitä, kun ne lähes poikkeuksetta (ainakin täällä) ovat niin kovin salskeita? Siellähän ihan hämmentyi, ja antoi nuorukaisen kaupata puhelimen lisäksi myös uuden liittymän. Tosin liittymä oli menossa vaihtoon muutenkin, kun jotkut muinaiset Elisan puheaikaedut loppuivat, ja laskuja alkoi oikeasti tulla joka kuukausi. Tuli silti vähän helppo olo, kun taisin viettää aikaa kaupassa yhteensä vain noin 10 minuuttia.
Kustin miesosat ovat ihan kunnossa. Ei tarvinnut mennä edes lääkäriin. Mikä lie hetkellinen toimintahäiriö.
Ja se töihinpaluu. Onhan se tavallaan ihan kivaa (ainakin sitten kun tulee palkkapäivä ja pääsee makselemaan Mastercard-laskua - siellä kun näkyy mm. tuon uutukaisen puhelimen hankinta...), mutta kun tässä alussa ei muuta tekemistä varsinaisesti ole kuin opiskelijarekisteriin tallennusta, niin iltapäivisin on mieli kovin turta ja silmät harillaan. Vaan eiköhän sekin tästä.
Ja vaikka olinkin helppo keskiviikkoiltapäivänä, niin tässä silti:
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Easy like Sunday morning.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti