Ihmisen ei koskaan, KOSKAAN pitäisi mennä lukemaan sähköpostejaan kymmenen jälkeen illalla. Eilisen yltiöseesteisen päivän päätteeksi vilkaisin vielä postit, kun kone oli auki. Ja sain sellaisen raivoangstin, että meni yöunet, vaikka olin aivan raatoväsynyt.
Ei mitään kamalaa tai henkilökohtaista - rokkistressiä vain.
Nukahdin kai viimein joskus kolmen tienoissa, mutta heräsinkin sitten samantein outoon rapinaan ja räpsähtelyyn. Kello oli puoli neljä. Luulin ensin, että räpsijä oli unennäkijä-Kusti (se pitää joskus outoa ääntä nukkuessaan), mutta kun tajuntani tila palautui herännäiseksi, tajusin, että pahvikaihtimen ja ikkunan välissä poukkoilee jokin öttiäinen. Pakkohan se sieltä oli poistaa.. olisi räpsähdellyt siellä vielä koko yön. Kalastelin sieltä siis esiin sellaisen kamalan pitkäjalkaisen itikan. Uah.
Ja sittenpä ei nukuttukaan enää. Torkahdeltiin korkeintaan vartiksi. Mieleen tunki tahtomatta ja kutsumatta asiat, joille ei neljän aikaan aamulla edes voi mitään. Ja sitten viimein kun olin torkahtanut pidemmäksi aikaa, herään kello kahdeksalta aamulla siihen, että Hilma oksentaa keittiössä.
Ja tänään kiinnostaa kaikki ihan suunnattomasti. Seestyneisyydestä ei ole tietoakaan. Kooma ja miedohko vitutus on tämän päivän sanoja.
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Käytinkö sanaa 'seestynyt'?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti