Elämää kaaoksen jälkeen.

Olen tässä tovin tuijotellut tuota otsikkoa. Ehkä se on epäsopiva. Ehkä siinä pitäisikin lukea 'Elämää kaaoksessa'. Tai en minä tiedä.

Rokki oli ja meni. Ihmeen tuskattomasti vieläpä, vaikka jouduinkin taas kerran turvautumaan rokkilääkärin kannettavaan apteekkiin, kun selkä meinasi katketa kesken viikonlopun. Ja nyt on kurkku kipeä ja flunssaa ilmassa, mutta kaipa tämä tästä.

Tietty rokin oheistoiminta tässä nyt vähän enemmän hämmentää. En tahdo vuodattaa koko tapausta tähän, mutta.. äh. Tapahtui jotain, mitä en kadu, paitsi jos siitä aiheutui toiselle osapuolelle liiallista angstia. Vaikea sanoa, kun kyseinen osapuoli ei varmaankaan ole halukas asiaa sen kummemmin enää puimaan. Minua taasen huolettaa, että tapahtunut katkaisi, tai ainakin nihkeytti, välit ihmiseen, josta olen aina pitänyt, piilopotentiaalisesti jopa ehkä ei-platonisestikin, mikäli siihen olisi tarjoutunut joskus tilaisuus. Ehkä minun olisi pitänyt olla viisas ja olla tekemättä mitään. Tai ehkä minun pitäisi olla ajattelematta asioita liikaa. Taas. Ehkä se oli vain ja ainoastaan sitä itseänsä. Paitsi kun minä en tee niin.

Ajatus kaiken tämän tuskailun takana kuitenkin on se, että toivon kovasti, ettei tämän takia kukaan kärsi.

Vaihdetaan ylirasittuneet aivot vähemmän käytettyihin. Voin maksaa postikulut. :P