Kurkistus elämääni

Edellisen postauksen murheet kummittelevat edelleen takaraivossa, mutta olen vaimentanut ne tekemällä töitä kuin pieni eläin. Eilenkin väsähdin sohvalle ennen (ilta)kahdeksaa - tehokasta, eikö? Sitten parin tunnin päästä havahduin hereille, toikkaroin koirien kanssa pihalle ja takaisin, ja kaaduin sänkyyn. Valitettavan yksin.

Tämä utelu on tullut jo parista suunnasta, joten kaikkien noin kolmen lukijani riemuksi vastailen näihin täällä.

10 vuotta sitten, 1997:
1. Opiskelin ahkerasti. Taisin väkertää proseminaaria, tai jotain.
2. Asuin yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa.
3. Otin helmikuussa koiranpennun, Emman.


Viisi vuotta sitten, 2002:
1. Olin eronnut vuotta aiemmin edellämainitusta poikaystävästäni kahdeksan vuoden yritelmän jälkeen.
2. "Opiskelin" vailla päämäärää kyseenalaistaen siihenastiset akateemiset tuotokseni.
3. Järkytyin syvästi, kun hyvä ystäväni ja opiskelutoverini sai aivohalvauksen.


Kolme vuotta sitten, 2004:
1. Ensimmäinen suhdeyritelmäni sen kahdeksanvuotisen jälkeen päättyi suureen sydänsuruun.
2. Aloitin vapaaehtoisen ihmissuhteettoman elämän.
3. Aloitin pätkätyöt yliopistolla.

Vuosi sitten, 2006:
1. 30 tuli täyteen. Ei juhlittu.
2. Menetin Emman. Siitä ei vieläkään voi puhua ilman, että alkaa itkettää.
3. Kärsin mittavasti elämäni kauheimman esimiehen alaisena.

Tähän asti tänä vuonna:
1. Päätin, että vapaaehtoinen ihmissuhteeton elo saa riittää. (Hyväähän siitä ei ole seurannut, suhteettomuus on jatkunut vastentahtoisena.)
2. Adoptoin koiran Espanjasta ja toisen joen takaa.
3. Itselleni hyvin epätyypilliseen tapaan ihastuin oikein head over heels, vaikka miten yritin pitää käsijarrua päällä. (Ja hyvinhän siinä ei käynyt.)


Eilen:
1. Olin virkamatkalla Kuopiossa, kaupunki selvisi siitä hengissä. Ja ihmetyksekseni myös minä.
2. Unohdin kulkutunnisteen kotiin. (En sentään kadottanut, niin kuin edellisen kanssa kävi..)
3. Mietin, mikä minussa on vikana, kun koskaan ei käy hyvin.


Tänään:
1. Tein töitä kuin pieni eläin. Ei oikeastaan edes tekisi mieli mennä kotiin.
2. Mietin, mikä minussa on vikana, kun koskaan ei käy hyvin.
3. Pakotan itseni salille endorfiinihumalan toivossa.


Huomenna:
1. On torstai.
2. Todennäköisesti mietin, mikä minussa on vikana, kun koskaan ei käy hyvin.
3. Odotan perjantaita.

Siinäpä sitä, taas.