Kurjuuden keskellä vietin kerrankin hauskan illan. Hyvä elokuva hyvässä seurassa, jota seurasi myöhäinen illallinen, edelleen hyvässä seurassa, jota seurasi vielä pari olutta, vieläkin siinä samaisessa hyvässä seurassa. Vuodentakainen minäni olisi varmaan hetkunut jalat altaan siinä vaiheessa, kun uuden takkini vetoketjun temppuillessa seuralaiseni nyhräsi pohjoisamerikkalaisella sulavuudellaan sen kiinni. Ihan pyytämättä ja yllättäen! Huhhuh. Melkein jo voisi kutsua riettaaksi toiminnaksi. Ja minä hihittelin tyylikkäästi. Tajusin sentään kiittää avusta.
Elokuva oli Stardust. Suosittelen varsin lämpöisesti - hitsi, sehän ihan nauratti, ja välistä oli niin herkkää, että sydänsurujen synkistämä sieluni miltei kyynelehti salaa. Etenkin Robert De Niro oli varsin viihdyttävä crossdresser-merirosvona. "We always knew you were a whoopsie!" Oijoi.
Nyt sitten kai voi mennä nukkumaan, tai jotain. Takaisin arkeen. Tai ainakin puolitylsään viikonloppuun, ja sitten takaisin arkeen.
2 kommenttia:
Oot oikeassa, Stardust on tosi hyvä. Ootko lukenut ton kirjan myös?
En ole vielä lukenut - se on ollut ostoslistalla jo tovin, mutta en ole sitä sitten ehtinyt hankkia. Nyt kyllä hankin. American Godsin luin joskus vuosi sitten ja siihen kovin tykästyin.
Lähetä kommentti