Knew the signs
Wasn't right
I was stupid for a while
Swept away by you
And now I feel like a fool
Mahtuipa taas viikkoon kaikenlaista. Ihan liikaa, jos minulta kysytään. Ihan liikaa sietokykyyni nähden. Ikään kuin ikävät työjutut eivät olisi olleet tarpeeksi - ehei, maailmankaikkeuden mielestä tunne-elämäni ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi olematonta tai kolhutonta. No, nyt on sekin puute korjattu, anteliaalla kädellä.
Niin, tässähän ehti tapahtua sellaista, että silps ihastui. Vaikka yritti olla varovainen, pitää odotuksensa matalalla ja muistuttaa itseään siitä, miten kivuliaasti kaikki voi päättyä. Jokin pieni optimisminhäive kuitenkin piipitti takaraivossa, että 'ei aina voi käydä huonosti, joskus on pakko tapahtua jotain hyvääkin'. No, miten sen nyt ottaa. Kai sitä hetken ajan sai pienestä ikkunasta nähdä, millaista Voisi olla. Ja niinhän siinä sitten silps otti ja meni ja ihastui kunnolla - silleensä jalataltasalamakirkkaaltataivaalta -tavalla. Ja kuinkas sitten kävikään. Ikkuna vedettiin kiinni, eikä tämä ihmislapsi vieläkään ymmärrä, mitä hittoa oikein tapahtui.
Tämä ilta onkin sitten kulunut sohvalla talouspaperirullan ja ystävän seurassa. (Vinkki kohtalotovereille: vessapaperi voisi olla talouspaperia nenäystävällisempää.) Kiitos Sannalle olkapäästä ja palasten noukkimisesta.
Ja kyllä, oi arvoisa maailmankaikkeus: olen oppinut läksyni. Sydämeni pysyy kiinni. En erehdy enää kuvittelemaan, että olisi minun vuoroni.
Tuntuu kyllä aika pahalta. Kai tästä saa syyttää vain itseään.. ei kai olisi pitänyt hypätä pää edellä, mutta kun minä Oikeasti luulin, että tällä kertaa käy hyvin..
So much hurt,
So much pain
Takes a while
To regain
What is lost inside
And I hope that in time,
You'll be out of my mind
And I'll be over you
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti