Naamakirjailua, kirjallista tuskailua ja draamaa hevi-osastolla

Tänään se sitten tapahtui.

Minusta tuli Facebookin uhri.

Ihmettelin suuresti pitkin syksyä, kun vähän väliä tunki jostain luukusta ilmoitus, että joku oli lisännyt minut ystäviinsä. Oliko minulla muka ystäviä? Hyvänen aika. Laiska kun olen, niin en kuitenkaan vaivautunut tutustumaan systeemiin sen enempää.

Kunnes ne ilmoitukset rupesivat ennemminkin ärsyttämään. Vannoin jo suureen ääneen eräälle minut lisänneelle, että 'minähän en sinne liity!'. Kyllä minä sitten olen heikkohtahtoinen: meni pari päivää, niin jopas sorruin.

Joten siellä ollaan, siis. Oikealla nimellä löytää, jos joku tahtoo etsiä.

Tämä päivä on mennyt ihan hukkaan. Piti olla jo vähintään kaksi esseetä kirjoitettuna tähän mennessä, mutta montako on valmiina? No ei yhtään. Montako on alulla? No ei yhtään. Meni vain tyhjän word-asiakirjan tuijotteluksi ja ajatusten jahtaamiseksi. Sitten huomasin, että viikonloppuna ostetut ruispalat olivat jo homeessa (?!), joten pakkohan se oli kauppaan lähteä. Ei voi olla ilman leipää. Vaikkei sitä söisikään, niin sitä pitää olla!

Kaupassa sitten asioin myös hevi-osastolla. Valitsin siinä valioyksilöä korianteriruukkujen joukosta, kun sieraimiini kantautui pistävä vanhan miehen partaveden tuoksahdus. Enemmänkin kuin tuoksahdus - tulvahdus suorastaan. Lähistöllä ei kuitenkaan ollut miehiä. Hmm. Pitkän kantaman kölninvettä? Valitsin korianterin lisäksi vielä paprikan, punnitsin sen, ja jatkoin matkaani.

Mutta se tulvahdus seurasi minua. Kuikuilin taakseni, josko siellä sittenkin olisi pistäväntuoksuinen vanha mies vaanimassa, mutta eihän siellä ollut. Yritin hengittää suun kautta ja toivoin, että haju laimenisi kassalle päin kävellessä.

Mutta eihän se nyt niin käy. Se seurasi minua kotiin. Nostelin ostoksia jääkaappiin, kun tajusin, että se haju lähtee minun omista käsistäni. Joku oli varmaan hölvännyt old spicea niille koriantereille, tai sitten sen vaa'an painikkeet oli sillä kyllästetty. Minulla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. En tunnusta olevani käyttäjä. Non est mea culpa!

Hyi.

Olen pessyt käteni ties kuinka monta kertaa ja Vieläkin minä haisen. "Out, damn'd spot! out, I say!"