Hesarin koirablogeissa on erään minun laillani Espanjasta koiran adoptoineen blogi. Käyn sitä aina silloin tällöin silmäilemässä ja siunailemassa, että vähälläpäs minä olen Kustin kanssa päässyt. Jos nyt ei ota huomioon niitä järsittyjä kirjoja ja roskiksesta kaiveltuja nenäliinoja ja muita pitkän päivän aikana aikaansaatuja installaatioita. Nyt em. blogissa oli runo, jonka kirjoittaja oli saanut joltain yhdistyksen edustajalta, ja tietysti minä herkässä tilassani tiristin kyyneltä silmäkulmastani sitä lukiessani. Jotenkin kun se kolahti ei vain koirallisesti vaan myös ihan henkilökohtaisestikin.
The Meaning Of Rescue
Now that I’m home, bathed, settled and fed,
All nicely tucked up in my new bed,
I’d like to open my baggage, lest I forget.
There is so much to carry, so much to regret.
Hmmm…. Yes, there it is, right on the top,
Let’s unpack loneliness, heartache and loss
And there beneath hides fear and shame
I still have to unpack my baggage called pain.
I loved them - the others, why couldn’t they see
But I wasn’t good enough - for they didn’t want me.
Will you carry my baggage, will you help me unpack,
Or will you look at my things and take me right back?
Do you have the time to help me recover;
The joy of living - to help me discover?
I pray that you do - I’m so tired you see,
But I do come with baggage, will you still want me?
(Tuntematon kirjoittaja)
Sokerinsyöntikykyni on palautunut. Sen todisti viikonloppuna tuhottu lontoonraesuklaalevy ja kohtalainen määrä irtokarkkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti