Ah, lauantai. Ihana päivä olla tekemättä oikein mitään. Siivoilin laiskasti, sivusilmäilin telkkaria, viihdytin koiria. Illemmalla päätin hemmotella itseäni ruualla. Tein sienirisottoa pidemmän kaavan mukaan. Oli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. Poltin kieleni. Lipitin kyytipojaksi valkkaria, jota jäi runsain mitoin yli. Huono viinipää minulla nykyisin, kun yksi lasillinen tuntui humahtavan jo päähän. Jälkiruuaksi tein raparperipaistosta, jota nautin vaniljajäätelön kera. Hyvää sekin. Sytytin kynttilät parvekelyhtyihin ja hain hyvän asennon sohvalla kirja seuranani. Yhden hengen tyttöjen ilta.
Sitten tuli ukkonen. Pitkästä aikaa. Leiskui ja rytisi oikein kunnolla. Sammutin valot ja istuin parvekkeella katselemassa. Kusti oli säästä kovasti huolissaan.. Hilma taasen jyysti puruluuta keittiössä tyynenä kuin viilipytty. Nyt on ihan hiljaista. Ja pimeätä. Jokseenkin rauhallinen ja.. tasainen olo. Miksei näin voi olla useammin?
lauantai 25. elokuuta 2007
Tyt(t)ö(je)n ilta
perjantai 24. elokuuta 2007
öh...
Hitsi mitä Disney-soopaa, vaan mitäpä nyt Disney-testiltä voi odottaakaan.
Your Score: Jasmine
You scored 58 Kindness, 38 Morality, and 32 Wisdom!
The lovely princess Jasmine is who you identify with. You have a high sense of kindness which allows you to befriend most anyone, even a large tiger. Your morals are average which allows you to accept others who are different than you, or may be considered social outcasts. This acceptance mixed with kindness attracts people to you and allows you to empathize and listen well. A fiery romantic like Lumiere would be best for you.
| Link: The Which Disney Character Are You Test written by dakotaguy on OkCupid Free Online Dating, home of the The Dating Persona Test |
torstai 23. elokuuta 2007
Jonain päivänä minä vielä hankin itselleni elämän.
6.45. Ei, en jaksa nousta. En sitten millään. Siirrän puhelimen herätyksen seitsemäksi.
6.48. Havahdun horroksesta syyllisyydentunteeseen. Pakko sittenkin nousta, että ehtii töihin hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Saldo kun on viisitoista tuntia miinuksella, ja yritän nipistää summaa pienemmäksi päivä päivältä vähäsen.
Kusti huiskauttaa hännällä huomenet nojatuolista, ja Hilma tihrustaa silmät sirrillään keittiöstä pediltään. On asioinut sanomalehdellä vain kaksi kertaa yön aikana, edistystä. Haen eteisestä aamun lehden ja kömmin takaisin sänkyyn toviksi sitä tutkiskelemaan.
7.02. Koirien kanssa ulos. Eilisellä iltakävelyllä Kusti törmäsi pimeässä kuono edellä puun juurelle palloksi käpertyneeseen siiliin, joka pihisi ja puhisi ja säksätti siellä pallonsa sisässä. Kustin mielestä se oli hyvin epäilyttävää, joten ymmärrettävästi se oli kovin tohkeissaan. Tohkeisuus ei ole yön aikana hävinnyt minnekään, vaan koira ampaisee heti alaoven auettua matkaan niin, että olkapääni miettii hetken, mennäkö sijoiltaan vai ei. Päättää sitten kuitenkin pysyä paikoillaan. Kierrämme korttelin ympäri. Hilma pinttelee pitkäjalkaisemman Kustin perässä tuhatta ja sataa kunnes väsähtää ja pyytää syliin. Pitäisi aloittaa vähän tehokkaammin opettamaan sille hihnakäyttäytymistä. Kusti näkee oravan, eikä se ainakaan auta niistä siiliviboista rauhoittumisessa.
7.15. Takaisin kotona. Laitan Hilman ruuan turpoamaan ja Kustille riisiä kiehumaan. Kusti oksenteli alkuviikosta ja oli nestepaastolla, ja nyt ollaan riisi-raejuusto -vaiheessa. Seuraavaksi suihku ja kaunistautuminen, jonka aikana unohdun tuijottamaan tylsistyneenä kolmosen aamuteeveetä. Muistan ruokkia koirat.
8.15. Mitä minä laitan päälle? Apua. Tukkakin on ihan lintassa.
8.35. Vaatetettuna ja hiukset harjattuna kipitän vielä Hilman kanssa ulos. Se osaa kyllä asioida kiitettävän nopeasti.
8.40. Töihin. Tajuan unohtaneeni syödä aamupalaa. Kollega on kuitenkin lähdössä aamukahville, joten saan sämpylänsyöntiseuraa kahvilaan. Kollega kaataa kahvikupin päälleen, joutuu syömään riisipyörönsä veden kera.
10.00. Hallintoviraston palaveri (jonka senkin olin unohtanut, siitäkin huolimatta että se oli merkitty kalenteriin). Tylsää liipalääpätystä liittoyliopistosta.
10.25. Sain uuden printterin! Toivottavasti ei jää päivän ainoaksi valopilkuksi. Vanha printteri, jolla on ikää kahdeksan vuotta, tulostaa mm. pdf-tiedostja valikoiden ja kuvallisia dokumentteja äärimmäisen nihkeästi ja hitaasti. Soitan mikrotukeen ja tiedustelen, meneekö kenelläkään herne nenään, jos sen asentaa itse. Henkilö kuitenkin tahtoo tulla asentamaan printterin itse, kun niitä tuli yksikön muillekin jäsenille.
12.30. Lähden ruokatunnille. Aion samalla reissulla käydä hoitamassa kaupungilla pois alta asian, joka on pitkittynyt ja pitkittynyt - uuden työkännyn hankinta. Kotona Hilma on aamupäivän tunteina silpunnut sanomalehtensä halki, poikki ja pinoon. Ulkoilutan ja ruokin koirat ja sitten istun alas ja mietin, onko minulla itselläni nälkä. On niin kuuma. Päätän, että nälkää ei näy eikä kuulu ja lähden kaupungille.
12.40. Jonotan pikkuruisessa Elisa Shopitissa, jossa ei ole happimolekyyleistä tietoakaan. Putiikin ainokainen myyjä puhuu puhelimeen, minua ennen on vielä neljä asiakasta.
12.50. Luovutan.
12.55. Jonotan vähän isommassa ja hieman enemmän hapekkaassa Elisa-kaupassa. Edelläni itämaiselta näyttävä herrasmies keskustelee myyjän kanssa digiboksin hankinnasta. Myyjä selittää jotain, herra nyökkäilee ja myöntelee, ja kysyy seuraavaksi juuri sen kysymyksen, mihin myyjä juuri jo vastasi. 'Siinä on ihan kaikki mukana, mitä tarvitsee - scartilla tulee kiinni televisioon, ja se johto on tuossa mukana kans.' 'Jaajaa, joo, hyvä. Niin milläs tämä nyt sit liitetään? Scartilla? Onkos teillä niitä myytävänä kans?'
13.15. Viimein on vuoroni. Kaivan laukustani vanhan ja vaivaisen puhelimeni ja pyydän tilalle halvimman mahdollisimman kolmitaajuustoiminnolla varustetun puhelimen. Valtio on ilmeisesti hyvä asiakas, kun asiakasnumerolla saa heti kättelyssä neljä euroa alennusta. Vanha puhelin on enää 15 euron arvoinen.
13.30. Haahuilen hetken torilla etsimässä pensasmustikoita. Ei löydy. Suuntaan takaisin työmaalle.
13.35. Työkopperoni seinät ovat vielä pystyssä. Siitä huolimatta, että ajatus ruuasta vähän etoi tunti sitten, olen nyt nälkäinen. Käyn ostamassa kahvilasta tonnikalasalaatin ja vetäydyn kahvihuoneeseen.
14.00. Hmm, tylsää. En osaa aloittaa mitään isompaa, koska printterinasentaja on tulossa puolen tunnin sisällä. Sitten se tekeminen kuitenkin pitäisi keskeyttää. Räplään uutta ja epähienoa työkännyäni ja valitsen siihen huolella soitto- ja viestiäänen.
14.45. Printterinasentaja saapuu myöhässä. Vanha printterini pääsee kuulemma Saaottaa -hyllyyn. Tekniikka vanhenee niin kovin nopsaan...
15.00. Uusi printterini suorastaan sylkäisee tulosteet ulos. Tehokasta ja nopeata, mutta aika kovaäänistä. Tähän aikaan iltapäivästä ilmastoinnin riittämättömyys alkaa tuntua. Sisälämpömittari näyttää melkein 26 astetta. Mistään ilmavirroista ei ole tietoakaan. Ikkunoita ei saisi avata, koska se sotkisi olemattoman järjestelmän vielä perusteellisemmin. (Tätä kieltoa on kylläkin pakko rikkoa, muuten koko yksikön aivot muuttuisivat hattaraksi.)
15.15. Tulen siihen tulokseen, että tänään on huono päivä töitten suhteen. Aina, jos johonkin yrittää keskittyä, tulee jokin häiriö - puhelin soi, sisään tupsahtaa asiakas, kollega huutelee seinän toiselta puolelta. Happivajeiset aivoni eivät kykene saamaan takaisin juonen päästä kiinni tarpeeksi nopeasti - seuraava keskeytys ehtii tulla ensin. Kituutan kuitenkin väkisin kello viiteen hoitamalla riplun sieltä, toisen täältä.
17.10. Kotona! Koirat pääsevät taas ulos. Ja taas syödään, paitsi minä. Ensin pitää käydä kaupassa. Olen hattara-aivoineni laiska ja lähden autolla Citymarketiin. Piipahdan samalla Seppälässä ja sorrun ostamaan yoga pantsit. Kaupasta löytyy pensasmustikoita ja ostan niitä addiktiota tyydyttääkseni kaksi rasiaa. Muun muassa.
18.30. Kotona taas. Käytän Hilmaa ulkona. Väsään hätäisesti syömistä ja valun nuutuneena sohvaan katsomaan eilisiltaisen CSI:n. Seurailen samalla, kun koirat leikkivät keskenään. Hilma leikkii taas prinsessaa - ei ole syönyt ruokaansa. Kaipa se sitten syö, kun nälkä tulee.
19.45. Käytän Hilmaa ulkona. Mietin, jaksaisinko itse lähteä lenkille. Eilisiltainen salillakäynti parin viikon tauon jälkeen painaa kuitenkin lihaksissa sen verran paljon, etten yksinkertaisesti jaksa. Vanhuus ei kai todellakaan tule yksin. Katson sen sijaan teoriaa miehistä ja varsin veretöntä jaksoa Teho-osastosta. Jälkimmäisellä mainoskatkolla käytän Hilmaa ulkona, taas. Ensimmäinen rasia pensasmustikoita tuhoutuu sohvalla notkuessa.
22.00. Silmiä painaa. Pitää kastella parvekekukat. Pelargonia on alkanut tunkea uusia nuppuja, hienoa. Kääpiösitruskin on pykännyt uusia kukkia, ja uusia hedelmiäkin pukkaa. Aloe näyttää hieman ruskistuneen auringossa, selvinneeköhän hengissä. Basilika näyttää kerrassaan surkealta.
22.15. Koirien riekunta yltyy mitä lähempänä nukkumaanmenoaika on. Olisipa asuntoni vähän isompi. Tai lähempänä merenpintaa. Muuten se on kyllä ihan kiva. Raahaan nahistelevat koirat iltakävelylle, onneksi rauhoittuvat kun pääsevät ulos.
22.30. Laitan Hilman keittiöön portin taakse uinumaan. Kustilla on kuuma, menee makuuhuoneeseen sängyn viereen lattialle. Käväisen pikaisesti suihkussa, siivoan meikit naamasta ja pesen hampaat.
22.45. Päivä on paketissa. Asetan herätyksen huomisaamuksi (6.45, jälleen kerran). Silmiä väsyttää, minua ei. Pakko kuitenkin nukkua. Onneksi huomenna on perjantai.
6.48. Havahdun horroksesta syyllisyydentunteeseen. Pakko sittenkin nousta, että ehtii töihin hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Saldo kun on viisitoista tuntia miinuksella, ja yritän nipistää summaa pienemmäksi päivä päivältä vähäsen.
Kusti huiskauttaa hännällä huomenet nojatuolista, ja Hilma tihrustaa silmät sirrillään keittiöstä pediltään. On asioinut sanomalehdellä vain kaksi kertaa yön aikana, edistystä. Haen eteisestä aamun lehden ja kömmin takaisin sänkyyn toviksi sitä tutkiskelemaan.
7.02. Koirien kanssa ulos. Eilisellä iltakävelyllä Kusti törmäsi pimeässä kuono edellä puun juurelle palloksi käpertyneeseen siiliin, joka pihisi ja puhisi ja säksätti siellä pallonsa sisässä. Kustin mielestä se oli hyvin epäilyttävää, joten ymmärrettävästi se oli kovin tohkeissaan. Tohkeisuus ei ole yön aikana hävinnyt minnekään, vaan koira ampaisee heti alaoven auettua matkaan niin, että olkapääni miettii hetken, mennäkö sijoiltaan vai ei. Päättää sitten kuitenkin pysyä paikoillaan. Kierrämme korttelin ympäri. Hilma pinttelee pitkäjalkaisemman Kustin perässä tuhatta ja sataa kunnes väsähtää ja pyytää syliin. Pitäisi aloittaa vähän tehokkaammin opettamaan sille hihnakäyttäytymistä. Kusti näkee oravan, eikä se ainakaan auta niistä siiliviboista rauhoittumisessa.
7.15. Takaisin kotona. Laitan Hilman ruuan turpoamaan ja Kustille riisiä kiehumaan. Kusti oksenteli alkuviikosta ja oli nestepaastolla, ja nyt ollaan riisi-raejuusto -vaiheessa. Seuraavaksi suihku ja kaunistautuminen, jonka aikana unohdun tuijottamaan tylsistyneenä kolmosen aamuteeveetä. Muistan ruokkia koirat.
8.15. Mitä minä laitan päälle? Apua. Tukkakin on ihan lintassa.
8.35. Vaatetettuna ja hiukset harjattuna kipitän vielä Hilman kanssa ulos. Se osaa kyllä asioida kiitettävän nopeasti.
8.40. Töihin. Tajuan unohtaneeni syödä aamupalaa. Kollega on kuitenkin lähdössä aamukahville, joten saan sämpylänsyöntiseuraa kahvilaan. Kollega kaataa kahvikupin päälleen, joutuu syömään riisipyörönsä veden kera.
10.00. Hallintoviraston palaveri (jonka senkin olin unohtanut, siitäkin huolimatta että se oli merkitty kalenteriin). Tylsää liipalääpätystä liittoyliopistosta.
10.25. Sain uuden printterin! Toivottavasti ei jää päivän ainoaksi valopilkuksi. Vanha printteri, jolla on ikää kahdeksan vuotta, tulostaa mm. pdf-tiedostja valikoiden ja kuvallisia dokumentteja äärimmäisen nihkeästi ja hitaasti. Soitan mikrotukeen ja tiedustelen, meneekö kenelläkään herne nenään, jos sen asentaa itse. Henkilö kuitenkin tahtoo tulla asentamaan printterin itse, kun niitä tuli yksikön muillekin jäsenille.
12.30. Lähden ruokatunnille. Aion samalla reissulla käydä hoitamassa kaupungilla pois alta asian, joka on pitkittynyt ja pitkittynyt - uuden työkännyn hankinta. Kotona Hilma on aamupäivän tunteina silpunnut sanomalehtensä halki, poikki ja pinoon. Ulkoilutan ja ruokin koirat ja sitten istun alas ja mietin, onko minulla itselläni nälkä. On niin kuuma. Päätän, että nälkää ei näy eikä kuulu ja lähden kaupungille.
12.40. Jonotan pikkuruisessa Elisa Shopitissa, jossa ei ole happimolekyyleistä tietoakaan. Putiikin ainokainen myyjä puhuu puhelimeen, minua ennen on vielä neljä asiakasta.
12.50. Luovutan.
12.55. Jonotan vähän isommassa ja hieman enemmän hapekkaassa Elisa-kaupassa. Edelläni itämaiselta näyttävä herrasmies keskustelee myyjän kanssa digiboksin hankinnasta. Myyjä selittää jotain, herra nyökkäilee ja myöntelee, ja kysyy seuraavaksi juuri sen kysymyksen, mihin myyjä juuri jo vastasi. 'Siinä on ihan kaikki mukana, mitä tarvitsee - scartilla tulee kiinni televisioon, ja se johto on tuossa mukana kans.' 'Jaajaa, joo, hyvä. Niin milläs tämä nyt sit liitetään? Scartilla? Onkos teillä niitä myytävänä kans?'
13.15. Viimein on vuoroni. Kaivan laukustani vanhan ja vaivaisen puhelimeni ja pyydän tilalle halvimman mahdollisimman kolmitaajuustoiminnolla varustetun puhelimen. Valtio on ilmeisesti hyvä asiakas, kun asiakasnumerolla saa heti kättelyssä neljä euroa alennusta. Vanha puhelin on enää 15 euron arvoinen.
13.30. Haahuilen hetken torilla etsimässä pensasmustikoita. Ei löydy. Suuntaan takaisin työmaalle.
13.35. Työkopperoni seinät ovat vielä pystyssä. Siitä huolimatta, että ajatus ruuasta vähän etoi tunti sitten, olen nyt nälkäinen. Käyn ostamassa kahvilasta tonnikalasalaatin ja vetäydyn kahvihuoneeseen.
14.00. Hmm, tylsää. En osaa aloittaa mitään isompaa, koska printterinasentaja on tulossa puolen tunnin sisällä. Sitten se tekeminen kuitenkin pitäisi keskeyttää. Räplään uutta ja epähienoa työkännyäni ja valitsen siihen huolella soitto- ja viestiäänen.
14.45. Printterinasentaja saapuu myöhässä. Vanha printterini pääsee kuulemma Saaottaa -hyllyyn. Tekniikka vanhenee niin kovin nopsaan...
15.00. Uusi printterini suorastaan sylkäisee tulosteet ulos. Tehokasta ja nopeata, mutta aika kovaäänistä. Tähän aikaan iltapäivästä ilmastoinnin riittämättömyys alkaa tuntua. Sisälämpömittari näyttää melkein 26 astetta. Mistään ilmavirroista ei ole tietoakaan. Ikkunoita ei saisi avata, koska se sotkisi olemattoman järjestelmän vielä perusteellisemmin. (Tätä kieltoa on kylläkin pakko rikkoa, muuten koko yksikön aivot muuttuisivat hattaraksi.)
15.15. Tulen siihen tulokseen, että tänään on huono päivä töitten suhteen. Aina, jos johonkin yrittää keskittyä, tulee jokin häiriö - puhelin soi, sisään tupsahtaa asiakas, kollega huutelee seinän toiselta puolelta. Happivajeiset aivoni eivät kykene saamaan takaisin juonen päästä kiinni tarpeeksi nopeasti - seuraava keskeytys ehtii tulla ensin. Kituutan kuitenkin väkisin kello viiteen hoitamalla riplun sieltä, toisen täältä.
17.10. Kotona! Koirat pääsevät taas ulos. Ja taas syödään, paitsi minä. Ensin pitää käydä kaupassa. Olen hattara-aivoineni laiska ja lähden autolla Citymarketiin. Piipahdan samalla Seppälässä ja sorrun ostamaan yoga pantsit. Kaupasta löytyy pensasmustikoita ja ostan niitä addiktiota tyydyttääkseni kaksi rasiaa. Muun muassa.
18.30. Kotona taas. Käytän Hilmaa ulkona. Väsään hätäisesti syömistä ja valun nuutuneena sohvaan katsomaan eilisiltaisen CSI:n. Seurailen samalla, kun koirat leikkivät keskenään. Hilma leikkii taas prinsessaa - ei ole syönyt ruokaansa. Kaipa se sitten syö, kun nälkä tulee.
19.45. Käytän Hilmaa ulkona. Mietin, jaksaisinko itse lähteä lenkille. Eilisiltainen salillakäynti parin viikon tauon jälkeen painaa kuitenkin lihaksissa sen verran paljon, etten yksinkertaisesti jaksa. Vanhuus ei kai todellakaan tule yksin. Katson sen sijaan teoriaa miehistä ja varsin veretöntä jaksoa Teho-osastosta. Jälkimmäisellä mainoskatkolla käytän Hilmaa ulkona, taas. Ensimmäinen rasia pensasmustikoita tuhoutuu sohvalla notkuessa.
22.00. Silmiä painaa. Pitää kastella parvekekukat. Pelargonia on alkanut tunkea uusia nuppuja, hienoa. Kääpiösitruskin on pykännyt uusia kukkia, ja uusia hedelmiäkin pukkaa. Aloe näyttää hieman ruskistuneen auringossa, selvinneeköhän hengissä. Basilika näyttää kerrassaan surkealta.
22.15. Koirien riekunta yltyy mitä lähempänä nukkumaanmenoaika on. Olisipa asuntoni vähän isompi. Tai lähempänä merenpintaa. Muuten se on kyllä ihan kiva. Raahaan nahistelevat koirat iltakävelylle, onneksi rauhoittuvat kun pääsevät ulos.
22.30. Laitan Hilman keittiöön portin taakse uinumaan. Kustilla on kuuma, menee makuuhuoneeseen sängyn viereen lattialle. Käväisen pikaisesti suihkussa, siivoan meikit naamasta ja pesen hampaat.
22.45. Päivä on paketissa. Asetan herätyksen huomisaamuksi (6.45, jälleen kerran). Silmiä väsyttää, minua ei. Pakko kuitenkin nukkua. Onneksi huomenna on perjantai.
sunnuntai 19. elokuuta 2007
Eläintarhasta, päivää.
Joopa. Olen laiska julkistamaan elämääni kansalle (tai niille noin kahdelle ihmiselle, jotka tätä ehkä satunnaisesti lukevat). Enkä minä nytkään jaksa pahemmin tarinoida, kun tuo kellokin on jo ihan sopimattoman paljon sunnuntai-iltana tällaiselle vaivaiselle valtion virkanaisihmiselle.
Tässä huushollissa mopataan lattioita varsin usein, siitäkin huolimatta, että kotona ollessani ravaan tuon pienemmän kanssa pihalla tunnin välein. Sen rakko vetää varmaan teelusikallisen. :( Vaan eipähän sitä vielä paljon voi siltä vaatia (koiralta eikä rakolta) kun ikää on van 12 viikkoa.
Nyt mie kyl tahon nukkumaan. Ensin pitää vain vähän ravailla...
Tässä huushollissa mopataan lattioita varsin usein, siitäkin huolimatta, että kotona ollessani ravaan tuon pienemmän kanssa pihalla tunnin välein. Sen rakko vetää varmaan teelusikallisen. :( Vaan eipähän sitä vielä paljon voi siltä vaatia (koiralta eikä rakolta) kun ikää on van 12 viikkoa.
Nyt mie kyl tahon nukkumaan. Ensin pitää vain vähän ravailla...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)