Jotain mätää Tanskanmaalla

Parin kuukauden päästä pitäisi taas mennä Tanskaan. Juuri kun olin edellisestä lentokammokokemuksesta selvinnyt, niin pitäisi alkaa panikoimaan uutta. Ne viimeaikaiset SASin koneiden leviämiset eivät kyllä sanottavammin ole ainakaan lieventäneet kammoa - vaan jos minun kohtaloni tällä kertaa on syöksyä roihuavana tulipallona Itämereen (aiemminhan niin ei käynyt, kuten huomaatte), niin sittenhän varmaan käy niin.

Mutta minkä vuoksi yhteispohjoismaisen koulutusyhteistyön nimissä pitää kokoontua nimenomaan Kööpenhaminassa? Edellinenkin ohjelmalanseeraus on ilmeisesti ollut siellä. Eikö se nyt ole vähän epätasapuolista muita Pohjolan maita kohtaan? Olisivat tulleet vaikka tänne, hela konkarongen. Vi har det så trevligt här. Mit luftpudefartøj er fyldt med ål.



Tällä viikolla on vain kolme päivää töitä. Vuosilomailen (eli nukun univelkaa pois) torstain ja perjantain, jiihaa. Ja huomenna menee koko päivä jossain prosessikuvauspilperökoulutuksessa. Omituista tuo laatutyö, kun kaikki tekemiset pitää kutistaa pikkuruisiin laatikoihin, jotka räpistelevät omilla uimaradoillaan. Mutta ehkä ne minua viisaammat oikeasti tietävät mitä tekevät.

Vaihtaisiko joku levyä? Päässä pyörii.

It's been so long since I've touched
So long since I wanted
Then you made me laugh
And my heart opened

I want you to find me charming and wise
I just want you to find me
Somewhere here inside
I barely know you
We've been sort of friends
So what if I called you and called you again
What would I tell you
Where would I begin

Please forgive me
If I don't know what to do
It's an old fire
This familiar desire
But my skin is painfully new

There's a light in my window
It shines all night long
In the morning my coffee
Is sweet but it's strong
I carefully reach out from behind these walls
I'll take a deep breath and give you a call
Hello how are you
Not much at all

Lost in this hole
That has ripped through my soul
I unlock this secret inside
What should I think
I've had too much to drink
As my mind and my body collide

(Melissa Etheridge - Please Forgive Me)

J'accuse! J'accuse!

Voi hyvää päivää.. kun yksi pieni asia mättää, niin sitten mättää toinenkin. Toivottavasti ketju loppuu siihen.

Eilen tuli kaapelitvlasku. Oli sitten Elisa laskuttanut minua viasat-paketista, vaikka sanoin sen irti kaksi päivää ennen määräaikaa, ja minulle vielä vakuutettiin, että laskua ei varmasti tule. Yritin soittaa asiakaspalveluun, jossa mukamiellyttävä-ääninen miesnauhoite ilmoitti, ettei puheluani voida ottaa vastaan teknisen vian vuoksi. Mitä palvelua se tuollainen on?!

No, koitti aamu ja töihinlähtö. Vettä tuli sillälailla nihkeästi kuin suihkupullon suusta. Kymmentä vaille yhdeksän seisoin nihkeänkosteana leimauslaitteen edessä ja kaivelin kuumeisesti laukkuani ja taskujani. Vaan ei, nauhaa, jossa pidän työpaikan avaimia ja kulkutunnistetta ei löytynyt. Sekin vielä. Kollegat olivat viereisessä kahvilassa aamukahvilla, ja kipitin sinne ja kaivelin laukun vielä toisen kerran. Ja kolmannen. Mutta ei. Sitten alkoi oikeasti ottaa päähän. Ajoin tukka putkella ja sateenvarjo nurinpäin takaisin kotiin siinä toivossa, että avaimet jostain kumman syystä olisivatkin siellä. Mutta ei.

Olen tätä ennen kadottanut vain yhden pyöränavaimen. Syytän tästä tapahtumasta eilisiä hattara-aivoja. Niiden vika koko homma.


Parin tunnin kuluttua:

Olen hakenut nolona uuden avaimen ja kulkutunnisteen. Tilapalveluiden henkilö sanoi, että professorit kuulemma hävittelee avaimiaan koko ajan, ja ettei tämä nyt mitenkään tavatonta ole. No, on se minulle.

Olen myös kahdesti soittanut Elisan asiakaspalveluun. Nyt palvelu 'toimii' - olin jonottanut 13 minuuttia, kuuntelin jo neljättä jonotusbiisiä, kunnes se samainen mukamiellyttävä miesääni totesi, että asiakaspalvelussa on ruuhkaa, ja jonotusaika on vielä ainakin 15 minuuttia. Ei tuo kyllä edelleenkään vastaa minun käsitystäni palvelusta.

Cotton Candy

Hyvää torstaita.

Miun aivot näyttää varmaan tältä:



Jotenkin sisäisesti hihittelevä olo. Syysmyrskyistä ei tietoakaan. Töitä en ole saanut tehdyksi paljon mitään, mutta ei kai se mitään. Teen sitten huomenna.

Elämäni jalopuuna

What's Your Inner Tree?

OAK

You are boisterous and affectionate. You are the kind of tree that takes nothing sitting down, and is always ready for an adventure. You like to see everything that goes on around you. You like the warm weather, but you flourish when the nights tend to grow slightly colder. You are someone who likes to extend your days into the night hours because you never want to leave anything unfinished. You love an audience when you do things and you like to show off sometimes, but others admire your attitude. You fear past mistakes coming back to haunt you, but try to live day by day. You admire the strength of others and try to find the same in yourself. When you leave this word, you want to make an impression so that you'll never be forgotten.
Take this quiz!








Quizilla |
Join

| Make A Quiz | More Quizzes | Grab Code

Blue Monday

No johan oli viikonloppu.

Lauantaina oli ystäväisen pienimuotoiset illanistujaiset, joihin minäkin sitten päädyin menemään. Nautiskelin sivistyneesti punaviiniä, joka ei-niin-sivistyneesti ja täysin yllättäen humpsahti päähän kuin liian iso hattu. Hauska ilta silti, mutta päättyi jokseenkin sekavasti. Fyysisestä krapulasta kärsin eilen, moraalinen tuntuu yhä jatkuvan. Se nyt minulla aina onkin ottanut enemmän voimille - vaikka olisikin (alkoholin nauttimista lukuunottamatta) käyttäytynyt kuin pyhäkoululainen, niin olo tuntuu silti kovin matalapaineiselta.

Sitten vielä nukahdin sohvalle pariksi tunniksi ja nukuin kai samassa (huonossa) asennossa koko sen ajan, kun nyt on vasen yläneljännes täysjumissa. Olenkin tästä aikeissa lähteä salille sitä oikomaan. Toivottavasti hikoilen samalla sen sisäisen syysmyrskynkin tiehensä.

Minulla on omituinen naapuri. Sellainen keski-ikäisehkö täti. On säikäyttänyt minut monta kertaa rappukäytävässä, kun olen sytyttänyt valot - sillä kun on tapana hiippailla siellä pilkkopimeässä. Ja todellakin Hiippailla. Yleensä ihmisistä nyt lähtee jotain ääntä, edes pientä kopinaa tai kahinaa, mutta tuo täti on täysin äänetön. Nyt se taas säikyttelee, kun alkaa olla niin kovin pimeät illat.

No mutta, sinne salille siis. Asunto numero 9 vaikenee.

Friday I'm in Love

No, en nyt ehkä sentään ole rakastunut. Mutta silti, on perjantai, palkkapäivä, aurinko lähes paistaa, ja kohta voi lähteä töistä poies. Risukasasta se pienikin ponnistaa.

Hilma oppi kävelemään (tai no, pomppimaan) portaat ylös! Nyt se mennä tuhisee onnessaan, vaikka ei meinaa ihan kaikki jalat aina tulla mukana. Nyt kun vielä tiputtaisi ne pentuhampaansa pois ja tajuaisi, että sisään ei ole suotavaa pissata..

Ja vaikka päivä onkin mitä mainioin, niin silti:

You Are

An Evil Pumpkin Face You would make a good pumpkin bomb.

What's Your Pumpkin Face?

Aivot tapetilla edelleen

You are a Brainy Girl!

Whether you're an official student or a casual learner, you enjoy hitting the books. You know a little bit about everything, and you're always dying to know more. For a guy to win your heart, he's got to share some of your intellectual interests. A awesome book collection of his own doesn't hurt either!

What Kind of Girl Are You?

Töissä on vähän tahkeata. Lienenkö geeniperimältäni siilin sukua, kun alkaa tuntua varsin talvihorteiselta. Ja suklaata menisi vaikka kuin.. ainakin sitä Fazerin uutta lontoonraesysteemiä. Nam.

Nothing right left

You Are 35% Left Brained, 65% Right Brained

The left side of your brain controls verbal ability, attention to detail, and reasoning. Left brained people are good at communication and persuading others. If you're left brained, you are likely good at math and logic. Your left brain prefers dogs, reading, and quiet. The right side of your brain is all about creativity and flexibility. Daring and intuitive, right brained people see the world in their unique way. If you're right brained, you likely have a talent for creative writing and art. Your right brain prefers day dreaming, philosophy, and sports.

Are You Right or Left Brained?

Back to school

Tänä syksynä olen tiistai-iltapäivisin opiskelija. Kahden tunnin ajan. Suureksi närkästyksekseni jouduin raahaamaan raajani englannin kielen tutkimuksen johdatuskurssille - ihan hyödytöntä soopaa tässä vaiheessa opintoja (varsinkin, kun minulla ei ole minkäänsortin aikomusta alkaa harjoittaa tutkimusta englannin kielessä). Mutta sinne piti mennä, koska olin aiemmin hidas ja laiska, enkä saanut/tajunnut laittaa aineopintoja kiinni ennen kuin tämä kurssi ympättiin sinne mukaan.

Kokemus oli järkyttävä. Siellä minä siis istuin, keskellä toisen vuoden englanninopiskelijoita, jotka vaikuttivat järkyttävän nuorilta. Kurittomilta. Suorastaan teini-ikäisiltä. Kovaäänisiä vahvasti meikattuja tyttöjä. Pitkänhonkeloita haituvanaamaisia poikia, jotka takarivissä väittelivät verkkopiuhoista. Nihkeä ja niuho virkanainen sisälläni tahtoi huutaa kovaan ääneen 'Behave!', mutta onnistuin hillitsemään hänet. Muutenkin oli vähän vaikeata malttaa istua paikoillaan ja kuunnella - lingvistiikka kun ei missään kielessä ole oikein my cup of tea.

Toissapäivänä minulla oli oikein mukava ilta. Menin elokuviin erään pitkäaikaisen projektin kanssa (pitkäaikaisen siinä mielessä, että olen jo parin vuoden ajan yrittänyt herätellä tämän ihmisen kiinnostusta siinä pahemmin onnistumatta) ja sitten vielä pizzalle ja parille oluelle. Ja sitten projekti vielä piipahti pikaisesti kotonani tervehtimässä koiria ja hakemassa kasvin. Aina kun tyypin tapaa on kivaa ja mukavaa ja sitä alkaa kuvitella, että ehkäjosvaikkajoskusjotainsittenkin, mutta sitten ollaan päivä- ja viikkokausia vailla mitään kontaktia, ja lannistus saapuu taas. Ehkei se vain tajua.