Arvoa varten.

Minkä ihmeen takia ihminen ei voi tehdä asioita ajallaan? Miksi, oi miksi? Nyt tämä nimenomainen ihmiskunnan edustaja gradua vaille valmiina filosofian maisterina tuli sen totuuden eteen, että ei riitä, että on gradua vaille valmisi filosofian maisteri. Pitää olla kokonaan valmis gradullinen filosofian maisteri, että tulisi edes jotenkin huomioiduksi työmarkkinoilla. Vähän tyhmäähän se tietenkin on, että 80 sivua tieteellistä ruotsia muka tekee minusta paremman työläisen (ehkä niin olisikin, jos työssäni tieteellistä ruotsia tarvitsisin, mutta kun näin ei tule olemaan). Tyhmää tai ei, asia vain nyt on niin, joten tehdään se gradu sitten. Perkele.

Se vain on niin kamalan vaikeata näin monen vuoden tauon jälkeen. Selailin tänään vanhoja muistiinpanojani kieliopista, lingvistisestä tekstianalyysistä ja kontrastiivisesta analyysistä ja ihmettelin, olenko muka joskus osannut kaiken tuon. Sitten iski hervoton ahdistus siitä, että olin todellakin unohtanut lähes kaiken. Sitten tuska siitä, etten osaa mitään. Varsinkaan kirjoittaa 80 sivua tieteellistä ruotsia idiomeista. Revin tukkaani hetken (se muuten näyttää ylikasvaneine otsiksineen taas jotenkin marttisyrjämäiseltä), kävelin hyperventiloivana edestakaisin makuuhuoneesta olohuoneeseen (pysähdyin tosin välillä keittiöön juomaan vettä, koska hyperventilaatioläähätys tunnetusti kuivattaa kielen). Sitten pakottauduin taas tunnustamaan ja hyväksymään tosiasiat:

1. Kyseessä on vain 80 sivua, jotka pinnistäen kykenen kirjoittamaan vaikka sanskriitiksi.
2. Kyseiset 80 sivua eivät kiinnosta ketään enää sen jälkeen, kun gradu on palautettu ja arvosteltu, josta syystä..
3. .. siitä saatu arvosana on melkoisen yhdentekevä.

Sitten istuin alas, hengitin syvään, hätäilin vähän, ja sain valaistuksen. Onnistuin rajaamaan aiheen (ainakin päässäni) siten, että minun tarvitsee palauttaa mieleeni vain sellainen sopiva osa unohtamaani. Eikä edes tarvitse opetella sanskriittia.

Nyt aion olla itselleni armollinen loppupäivän (mikä tarkoittaa sitä, että en enää kiusaa itseäni graduasioilla, vaikka ehkä pitäisikin takoa nyt, kun rauta on haaleata), käyn ruokakaupassa, yritän olla sortumatta joulusuklaahyllyllä ja yritän mennä ajoissa nukkumaan.