Perheenlisäystä!

Kusti saa todennäköisesti pikkuveljen tai -sisaren kesällä. Alunperinhän suunnitelmissani oli ottaa eräästä tammikuussa syntyneestä pentueesta samanlainen koira, kuin mikä oli Ennen. Se ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, koska pentuja syntyi vain kolme, ja ilmeisesti varaajia oli jonossa monta minua ennen. Nyt toinen samaisen kennelin narttu (joka muuten on edellisen pentueen emän äiti) on astutettu, ja olen kasvattajan mukaan ensimmäisenä pentujonossa! Toivottavasti pentuja on tulossa ja kaikki menee hyvin.

Töissä vähän tökkii. Lienee kevätväsymystä tai jotain yleisnuutumusta ilmassa (puhumattakaan katupölystä, joka tunkee piilareiden alle ja tiesminne).

Ihmisetkin on ihan outoja. Ensin sanotaan, että tahdotaan vaikka mitä, sitten kadotaan kahdeksi kuukaudeksi, sitten taas tahdotaan vaikka mitä ja vähän päälle, ja sitten ei kuitenkaan käyttäydytä sen mukaisesti. Ja sitten pitäisi vielä Ymmärtää.

Pöh.

On se niin vaikeaa

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee liikenteessä?

Kävin katsastamassa vanhempieni kunnon nyt viikonloppuna. Eilen mennessä oli loistava sää - tie oli paljas ja kuiva, taivaalta ei tullut mitään. Tänään kotiin tullessa olikin sitten ihan toinen tarina. Vähän väliä satoi nenäliinan kokoisia räntä- tai lumihiutaleita ja tienpinnasta sinkoili sohjoa. Ajoin kuitenkin nopeusrajoitusten mukaisesti (jopa vähän yläkanttiin ehkäpä), mutta siitä huolimatta perässäni roikkui ihan liian lähellä joku typerä tojota. Näin ihan kevyesti ja siristelemättä lukea sen rekisterinumeron taustapeilin kautta. Ja siinä se roikkui vielä useamman kymmenen kilometrin ajan. Luulisi, että tajuaisi ajaa kauempana ihan jo vaikka siitä syystä, että silloin ei olisi tarvinnut pitää pyyhkijöitä päällä, koska sinne asti ei olisi sohjo roiskunut minun takarenkaista. Mutta ilmeisesti autokoulunopettajat, poliisit ja Liikenneturva ovat kaikki ihan väärässä: turvaväli on turha väli. Olisi jumankauta mennyt ohi, jos kerran liian hiljaa ajoin.

>:I

Onkohan minusta tulossa A-tyypin ihminen..

Koiran täytyy tehdä mitä koiran täytyy tehdä

Kusti oli vähän askarrellut eilispäivän aikana.

Eteisen lattialla odotti pieneksi silpuksi revitty nenäliinapaketti, molemmista päistään järsitty muovinen kampa sekä Bepanthen-tuubi, joka ei ollut kärsinyt pahempia vaurioita.

Olohuoneen lattialta löytyi puoliksi syöty muovinen hiusklipsi sekä fööniharja, joka oli osittain menettänyt ympyrälieriömäisen muotonsa ja saanut ovaaleja kurveja tilalle.

Makuuhuoneen kirjoituspöydän alle sijoitetusta roskakorista oli kaivettu rutattu paperi, ja tämä mytty oli huolella aseteltu matolle.

Kaikki koiran lelut ovat esillä yötä päivää. Sillä on myös puruluu, mitä se voisi järsiä. Ilmeisesti kielletty hedelmä (tai fööniharja) on kuitenkin se kaikkein makein.

Lisäys: Tänään oli kyytiä saanut se samainen Bepanthen-tuubi, jonka kyllä luulin laittaneeni koiran ulottumattomiin, taas yksi muovinen hiusklipsi, sekä vessaan likapyykkikorin päälle jäänyt tyhjä vessapaperirulla. Onhan se tietysti hyvä, että osaa viihdyttää itseään kun on tylsää, mutta...

Hold your breath, please...

Ärgh. Lienee pinna kiristymässä viikonloppua kohti, Pakko avautua vähän.

Koko sen ajan, mitä olen ollut tässä valtion laitoksessa töissä, olen yhtä kuukautta lukuunottamatta työskennellyt yhden hengen huoneessa. Ei minulla periaatteessa ole mitään toimistokämppistä vastaan, jos se vain olisi hyvätapainen eikä kävisi hermoille.

Nyt en työskentele yhden hengen huoneessa ja oi kyllä, toimistokämppikseni käy hermoille. Se on sellainen mies, joka koko ajan tuntuu mussuttavan jotain. Ja se maiskuttaa kovaäänisesti. Koirakin syö puruluuta hiljaisemmin. Ja nyt se on ähkinyt ja huokaillut koko iltapäivän. Ihan kuin jakaisi huoneen kroonisesta ummetuksesta kärsivän kanssa... :/

Taidan karata kohta pois tältä päivältä. En taaskaan saanut aikaan kovin hyödyllisiä asioita, ainakaan töitten suhteen. Luin minä toki Bridget Jonesin uudet päiväkirjamerkinnät (julkaistu Independentissä vuosina 2005 ja 2006, joten melko tuoretta tavaraa), mutta se ei hyödyttäne tätä työprojektia, ainakaan suuressa määrin.

Mutta kyllä minä nyt lähden. Metsästämään uutta antennia autoon (edellinen katosi mystisesti ja jälkiä jättämättä).

Vain muutaman opintopisteen tähden

Olen tällä viikolla selvitellyt omia opintoasioitani oikein olan takaa. Näyttää oletettua paremmalta: minulta puuttuukin paljon vähemmän opintopisteitä kuin luulin. Kun teen pari rästiin jäänyttä englantilaisen ja ruotsalaisen kirjallisuuden kurssia ja yhden kielentutkimuksen johdantokurssin (mokomat olivat pykänneet sellaisen aineopintoihin jossain välissä ennen kuin sain kokonaisuuden kiinni..), niin minulta puuttuukin gradun lisäksi vain vaivaiset seitsemän opintopistettä. Tämä siis edellyttäen, että vaihdan uuteen tutkintorakenteeseen. Jos en vaihda, tekemistä onkin enemmän. Vähän outoa, mutta en valita, vaikka joudunkin uuden systeemin mukaisesti tekemään kandintutkielman, josta aiheutuu vähän lisätyötä.

Ehkä tästä vielä jotain tulee.

Oikeastaan nytkin melkeinpä opiskelisin mieluummin. Olen ollut kokopäivätöissä aika pitkän pätkän ilman kunnon lomaa.. alkaa jo vähän puuduttaa.