Hajoilua

Tämä nyt tuskin tulee yllätyksenä, mutta tämänhetkinen työmatkani on sieltä ja syvältä. Se tosin itselleni oli yllätys, miten nopeasti ajaminen alkoi tympäistä. Ja alkoi muuten heti ensimmäisenä päivänä paluumatkalla. Joka halvatun päivä liikenteessä on tuhoton määrä edessä hiimailijoita ja perässä roikkujia (kukaan muu ei siis osaa ajaa kuin minä...). Tuskin nypyttäisi ihan näin paljoa, jos saisin ajaa sen sata kilometriä aivan keskenäni ja omaa vauhtiani.

Ja se väsymyksen määrä. Voi hyvä tavaton. Herään puoli kuudelta ja yritän lähteä ajamaan viimeistään seitsemältä. Ja aamuisin näemmä väsyttää riippumatta siitä, olenko selvinnyt edellisenä iltana hyvissä ajoin nukkumaan. Ehkä 5.30 ei vain yksinkertaisesti ole ihmiselle terveellinen ylösnousemusaika. Tänäkin aamuna piti huudattaa Foo Fightersia täysillä, että pysyi hereillä.

Remontti on käsittääkseni aikataulussa. Kylppärin lattia ei ollut sittenkään ollut ylenpalttisen kostea, koskapa sinne oli jo maanantaina valettu joku tasoitesysteemi. Kosteuseristyksen pitäisi valmistua huomiseen mennessä, ja ensi viikolla alkaa laatoitus. Koko shown pitäisi olla valmis viikon 25 loppupuolella. Todennäköisesti vietän juhannuksen siivoten remppapölyjä pois, koska vapaata ei ole ennen heinäkuuta.

Vallan meni nyt valittamiseksi ja voivotteluksi. Jos nyt väkisin positiivisuuksia haluaa kaivaa, niin:

- sentään on kesä

- enää ei palele ihan niin paljon kuin vielä muutama päivä sitten

- töissä aloitti kuun alussa näppärä ruuhka-apu, joten pää ei enää ole leviämässä ihan niin pahasti

- Foo Fighters on hyvä 

Laukussa leipää ja piimää vaan

Viime syksynä tehtiin kaikissa taloyhtiön kylpyhuoneissa kosteusmittaukset. Minun kylppärini lattia on suihkun kohdalta liian kostea, joten arvaa mitä? Kylpyhuoneremontti! Samalla vaivalla laitetaan uusiksi keittiö. Show alkaa tämän viikon torstaina, joten siihen mennessä pitäisi saada puoli kämppää tyhjäksi ja puoli omaisuutta pakattua autoon pakomatkaa varten. Pakoonhan täältä nimittäin täytyy lähteä... 3-4 viikkoa ilman kylppäriä ja keittiötä kahden koiran kanssa on täysin mahdoton ajatus. Kuten edellisen remontin aikana pari vuotta sitten, muutan vanhempieni luokse. Ja kyllä, ajan taas päivittäin 100 kilometriä töihin ja 100 kilometriä "kotiin". Matkustan ympäri maailmaa... tai ainakin ympäri itäistä Suomea.

Kiireinen kevät töissä ja lähestyvä remontti ovat tukkineet pään täysin. En edes oikein huomannut, missä vaiheessa tuli kevät. Yhtenä päivänä vain havahduin siihen, että talon päädyssä ollut lumikasa oli hävinnyt. Pitäisi miettiä rokkiakin jo vähän, mutta en vain jotenkaan osaa. Olin ajatellut viime kesän jälkeen jäädä pois niistä hommista, mutta lupauduin heikkona hetkenäni ottamaan hoitaakseni sellaisen vähän toisenlaisen tontin. Vähemmän vaivalloinen se on kuin se edellinen, mutta pitäisihän sitä nyt vähän jaksaa perehtyä, etenkin, kun asioita tekee ensimmäistä kertaa.

No, asioilla on taipumus järjestyä jopa tukkoisissa päissä ajan kanssa. Jos vaikka sen remontin käynnistyttyä olisi aikaa tuumailla muutakin. Tässä on kuitenkin ollut kaikenlaista tekemistä, mitä ei tavallisesti tarvitse miettiä. On soiteltu remonttifirmoille ja pyydetty tarjouksia, ja soiteltu perään kun niitä tarjouksia ei ole lupauksista huolimatta tullut. (Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että remonttimiehet ovat aivan oma ihmislajinsa. Tai ainakaan eivät puhu samaa kieltä valtaväestön  kanssa.) On asioitu remonttitarvikeliikkeissä ja valittu laattoja ja pönttöjä ja keittiön kaappeja ja tiesmitä. Välillä on ihmetelty, miksei se remonttimies taaskaan soita, vaikka piti ja lupasi. Vielä pitäisi:

1) kääntää posti remontin ajaksi

2) pakata talvivaatteet vaatehuoneen perukoille (kuten aiemmin totesin, kevät tuli huomaamatta, ja olen riipinyt päälleni mitä sattuu ja mitä vaatekaapista on käsiin tarttunut)

3) kaivella kesävaatteet esiin ja tarkistaa mahdunko niihin enää

4) pakata mukaan ne vaatteet, joihin mahdun

5) pakata mukaan kaikki muu tarvittava

6) tyhjentää kylppäri

7) tyhjentää keittiö

8) rokotuttaa koirat 

9) ostaa koirille ruokaa mukaan

10) huollattaa auton ilmastointi

11) ostaa kylppäritilpehöörit, kuten koukut ja vessapaperitelineet ja sensellaiset

12) keksiä, mihin tungen viherkasvit remontin ajaksi

13) keksiä, miten saan kaiken tämän tehtyä kolmessa päivässä

14) yrittää olla sortumatta suklaan yliannostukseen, joka eittämättä uhkaa tällaisen paineen alla

Tilitystä seuraa.

Ehkäpä maailman aikaansaamattomin henkilö.

Minä nimittäin. Eihän se gradu valmistunut. Eikä edes toisella yrittämällä. Ja blogikin näemmä hyytyi.

Ei minulla tosin ole ollut kauheasti asiaakaan. Yhtä sun toista on tapahtunut, mutta ei vain ole tehnyt mieli kirjoittaa tapahtuneista. Yllättävää kyllä, jotkin asiat eivät ehkä paranekaan sillä, että ne pulauttaa ulos toisten kuultavaksi tai luettavaksi. Ne asiat ehkä pitää pilkkoa omassa päässänsä ihan keskenänsä ennen kuin niistä valmista tulee. Elämää se tämäkin kuitenkin vain on.

Ehkä minä tästedes yritän olla vähän aikaansaavampi, edes blogin suhteen, kun sentään muistin vielä tunnuksen ja salasanankin. Tosin lukijat ovat ehkä jo luovuttaneet, vaan mitäpä tuosta.