Niin.
Edelliseen kirjoitukseen viitaten sain ihmis(t)en omituisuudesta tarpeekseni ja häädin erään erityisen ongelmalliseksi toteamani yksilön viestintävälineistöstäni. Tämän ihmisen tunkkia en tarvitse. Tästä riemastuneena ajattelin mennä tuonne alakerran kuppilaan päiväkahviaikaan ihastelemaan salskeita tutkijanuorukaisia. Yksin, sillä vakiopäiväkahviseurani on varattu tämän iltapäivän.
Työnteko tänään on vähän hankalaa. En yrityksistä huolimatta kyennyt pukemaan aamulla vasemman silmän piilaria, koska se kaihersi ja kirveli niin kovin. Olen siis töissä puolisokeana (luonnollisesti se piilariton silmä on tietenkin se, jossa on huonompi näkö). Kovin kauaa ei yhtäjaksoisesti kestä tuijotella papereita eikä myöskään näyttöä..
Hiihoo, kahviaika lähestyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti