Elämää, tai jotain.

Tietyiltä tahoilta on korviini kantautunut kritiikkiä blogini tapahtumaköyhyydestä. No, yritän nyt korjata saamattoman käytökseni aiheuttamia traumaattisia kokemuksia.

Minulla on vain ollut ihan oikeasti ihan älytön kiire. Uusi työ nielee 90% energiasta ja keskittymiskyvystä, ja kun iltaisin raahautuu kotiin, on blogin päivittäminen niitä viimeisimpiä ajatuksia päässä. Jos siellä ylipäätään ajatuksia on. Töissä on mukavaa, tuntuu että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on Oikea työ. Olihan se viimevuotinenkin, jotenkin, tavallaan, mutta se ympäristö nyt vain oli niin sekava, ettei siinä oikein saanut selvää kuvaa, mitä minun kuului tehdä. Eihän tuo nykyinenkään mikään ongelmaton unelmahomma ole, mutta ainakin viihdyn.

Viime viikolla kävin työmatkailemassa. Lieneekö Seinäjoki enää koskaan entisensä moisen virkanaislauman visiitin jäljiltä.. ja olihan siellä muutama mieskin. Mutta huomasinpahan jälleen kerran, että Suomi on hyvin vaikea matkustettava itä-länsisuunnassa. Tuskin lähden ihan vähään aikaan uusimaan reissua.

Hih, ja sitten. Kyllästyin pöytäkoneeseen lopullisesti, kun se vei niin hervottomasti tilaa, kävelin kauppaan ja ostin läppärin. Kerrankin sai Gigantissa kunnon palvelua! En ehtinyt tuumia läppärihyllyllä kuin ehkä puolisen minuuttia, enkä edes oikeastaan vielä toivonut myyjän apua, mutta yhtäkkiä siinä pörräsi KOLME miestä. Siitä riemastuneena ostin sitten koneen. Ja myöhemmin vielä tuollaisen langattoman tukiaseman, ja itse väkersin (suurimmaksi osaksi toimivan) langattoman verkon, ihan omine humanistikätösineni! Siis oikein suojatun sellaisen.

Tämän viikon maanantaina vierailin paikallisessa cavalier-kennelissä rapsuttelemassa kuutta hellyydenkipeää spanielia, joista yksi on viimeisillään tiineenä. Ensi viikolla pitäisi putkahdella ulos pentusia, joista yksi tulee minulle! Jännittää ihan. Uskon yhä vakaammin, että Kustikin viihtyisi paremmin, jos sillä olisi koiraeläinkaveri. Vähän vain pelottaa, että se sitten opettaa kaikki pahat tapansa sille uudelle tulokkaalle. Sitten olisi kaksi kirjoja syövää koiraa yhden sijaan.

Typerä maakuntalehti lähetti minulle laskun, vaikka olin maksanut edellisen tämän kuun 13. päivänä. Laskutusvälin pitäisi olla 4kk. Kaivelin sitten sen aiemman laskun, ja huomasin, että se olikin maksumuistutus, päivätty huhtikuun lopussa. Tänään saamani lappunen oli normaali lasku, päivätty maaliskuun lopussa. Ehkä minä en vain ymmärrä, mutta eikös nyt normaalilaskun pitäisi tulla ensin, ja muistutuksen vasta sitten, jos ei maksa sitä normaalia? Höh. Pitänee soitella asiakaspalveluun huomenna ja ilmaista närkästykseni. Jos vaikka uhkaisi perua tilauksen.. aika turha lehti se kyllä on muutenkin.

Joko nyt riittää jaaritus?