Plop!

Kypsärin tulos on jäänyt mystiseen mustaan aukkoon kokeen tarkastajan ja merkinnän rekisteriin tallentavan toimistosihteerin välille. Soitto graduohjaajalle tänään varmisti kuitenkin sen, että läpi se on sentään mennyt. Joten..

EI ENÄÄ TENTTEJÄ!!! IKINÄ!!!

Tätä ehkä voisi jopa juhlistaa jossain välissä. Vaikka yhdistettynä synttäreiden kanssa (vaikka siinä nyt ei mitään juhlimisen aihetta ole.. alamäki ja rupsahdus alkaa), nekin kun on kohta.

Viikonloppu meni käsittämättömän nopeasti. En saanut tehtyä paljon mitään (ellei järjettömän kokoisen tiskivuoren selvittelyä tekemiseksi lasketa).. viime viikon jäljiltä oli niin kovin nuutunut ja väsynyt olo, ja luulin vielä saaneeni jonkinsortin taudinkin, kun töissä käytävän varrella yksi jos toinenkin pärskii ja niiskuttaa. Tauditonna elo kuitenkin näemmä jatkuu.

Eilen minulle soitettiin ja tiedusteltiin, aionko olla mukana rokin tekemisessä vielä ensi kesänä. Aiemmin se on minulle ollut itsestäänselvää, mutta nyt en yhtäkkiä osannutkaan antaa vastausta. Viimekesäinen oli jotenkin niin rankka fyysisesti, etten ole sitä vieläkään unohtanut, vaikka niin ennustelinkin tapahtuvaksi. Saa nyt nähdä.. vähänhän tuo tökkii, että ottaa töistä lomaa ja menee rikkomaan itsensä palasiksi, ja sitten palaa töihin lomailematta ja lepäämättä päivääkään. Tosin eihän minulla ole ehkä niitä töitäkään, joten kai se sitten olisi ihan sama.

Työasia todellakin roikkuu edelleen ilmassa. Kukaan ei näemmä tiedä, kuka tätä hommaa tekee 1.2. alkaen, vai tekeekö kukaan. Minä en tiedä, missä välissä pidän minulle kertyneet lomat (joita ei onneksi kauheasti jää), kun kuitenkin on suht kiireinen aika vuodesta, eikä oikein ehtisi lomailemaan. Yritän vain pysytellä siinä zen-tilassa, mutta kyllähän se nyt kaiken rehellisyyden nimissä tökkii ja pahasti.

Kohta saavat pitää tunkkinsa, sanon minä.