Eihän sen nyt Näin pitänyt mennä..?

Viime viikolla sattuneiden vallan nopeiden käänteiden jälkeen ilmeni, että minulle on tulossa pesutorni. Siis niinkuin pesukoneen ja rumpukuivaajan yhdistelmä. Perjantaina kävin metsästämässä tarjoukset, lauantaina hyväksyin yhden niistä ja maksoin. Toimitus oli eiliselle päivälle. Saapui mies, raahasi rukkaskäsin koneet kierreportaita kolmanteen kerrokseen. Yksin. Hikoili vuolaasti. Pidin viisaimpana pysytellä touhusta kauempana. Asennuksen jälkeen sitten ihastelin uutta kodintekniikkaani, mutta sitten.

Kuivausrummussa oli sisäpuolella lommoja. Kaksi isoa ja yksi pieni. Tuumasin itsekseni, että ehkeivät ne haittaa. Sitten rupesi kuitenkin nyppimään. Jumankauta, ihkauusi vehje - eihän sen kuulu lommoilla olla. Soitin minua palvelleeseen liikkeeseen, jossa minulle kerrottiin, että pitää soittaa takuuhuoltoon, ja sieltä tulee huoltomies katsomaan tilanteen.

Äh. Vaivaatuskaa. Lähdin jo eilen aikaisemmin töistä, että ehdin siirtää vanhan pesukoneen pois alta. Nyt pitää siis olla toiseen kertaan kotona, kun toinen mies tulee kylään.

Ja toinenkin tornihuomio: vanhanaikaisen pesukonehanani johdosta torni töröttää n. 20 senttiä irti seinästä. Aiempaan tilaratkaisuun tottuneelle se tuntuu seisovan suunnilleen keskellä kylpyhuoneen lattiaa. Ratkaisu: soitto taloyhtiön huoltomiehelle, joka tulee huomenna aamulla katsomaan, auttaisiko vaihto uuteen hanaan tilannetta mitenkään. Lisää miehiä kylään.

Tänään aamulla Kusti kampitti minut rappukäytävässä. Ulos mennessä Hilma on minulla oikeassa kainalossa ja Kustin hihna vasemmassa kädessä. Normaalisti Kusti aina kipittää vasemmalta puolelta ohi, jos on minua nopeampi. Tänään se suhahtikin ohi oikealta, joten hihna kiristyi mukavasti polvien takaa ja meinasi tempaista minut nurin. Nilkassa muljahti. Ja sitten vielä piti kävellä töihin, kun mystisesti oli pyöränkumit yön aikana tyhjentyneet, enkä ehtinyt niitä pumppaamaan kun kello oli jo kymmentä vaille. Aamukahvipalaverissa läikytin teet kupista kädelle. Puhelimen laturi unohtui kotiin ja tietenkin tänään puhelimen akku päätti olla lähes tyhjä, ja tietenkin tänään piti juuri soitella paljon puheluita.

Joinakin päivinä ei vain näemmä suju. Olen kuitenkin ihan hyvällä tuulella, ihme kyllä. Oikeastaan vasta siinä vaiheessa rupesi ärsyttämään, kun ystäväni kertoi, että mies, jota oli tapaillut, ei tahtonut sittenkään suhteen syvenevän seurusteluksi, mutta tahtoi silti jatkaa tapailua, ja vielä sellaista tapailua, ettei kumpikaan tapailisi muita. Höh. Tyhmä mies. Aikuinen ihminen, hoitakoon sitoutumiskammonsa. (Tosin eihän tuo nyt minulle kuulu, mutta alkoi ärsyttää.. anglofonien fraasi 'to have one's cake and eat it too' on tilanteeseen vallan sopiva.)

Olen puhunut, nyt kotiin.