U2 - October

(On muuten minun mielestäni yksi parhaista veisuista ikinä. Muinakin kuukausina.)

Ei ole ollut blogisteluolo pitkään aikaan. Ei ole oikeastaan nytkään, mutta yritän silti.

Törmäsin yhtäkkiä ja yllättäen toissapäivänä koiralenkillä mr P:hen. Otti vähän päähän. Siinä se ajeli pyörällä vastaan ihan muina miehinä ja vielä otti asiakseen pysähtyä ja rapsutella koiria. Pöh. Muuten oli todella vaivautuneen ja nihkeän oloinen ja suusanallinen ulosanti koostui selityksestä ja tekosyystä selityksen ja tekosyyn perään. Viime kesäkuussa tunkit lentelivät, kun luovutin kyseisen henkilön suhteen ihan jo ystävätasollakin - en jaksanut jatkuvasti pahoittaa mieltäni siitä, että sillä oli aina kiire, kun yritin kysellä että nähtäisiinkö. Ja kun minä en enää ottanut yhteyttä, niin eipä Mr P:kään ottanut. Oli kovin hiljaista. Kertonee paljon 'ystävyyden' laadusta. Saa ihan kaikessa rauhassa edelleenkin pidellä niitä tunkkejaan, ja ihan suotta yritti kysellä sivulauseessa elokuviin.. en minä nyt sentään ihan niin tyhmä ja/tai helppo ole.

Nii. >:I

Pari viikkoa sitten rupesi ärsyttämään makuuhuoneen tilanpuute. Tajusin, että silloinen kirjoituspöytä oli ihan liian iso siihen nähden, ettei minulla ole enää pöytäkonetta. Ja sitten oli ihan pakko saada uusi, pienempi pöytä. Hain sen viime perjantaina ja kokoilin sitä sitten viikonloppuna. Edelleen voin todeta sen, että huonekalujen kokoamisohjeita laativien ihmisten ja huonekaluja kokoavien ihmisten aivorakenne varmasti poikkeaa toisistaan merkittävällä tavalla - selkeämmillä ohjeilla olisin koonnut pöydän alle puolessa tunnissa, mutta kun nyt piti väännellä ja käännellä erikokoisia papereita, ja tulkita mitä aat, beet ceet ja ykköset, kakkoset ja kolmoset missäkin tilanteessa tarkoittivat. Niin, ja olisivat voineet ihan suosiolla mainita niissä ohjeissa, että niitä pikkuisia puutappeja on sitten liikaa.. yritin kyllä kovasti käyttää ne kaikki, mutta kun reiät loppui kesken. No, pöytä kasaantui kuitenkin, 'ohjeista' huolimatta, ja muutaman päivän elin suuressa ahdistuksessa, kun vanha yli-iso pöytä vei tilaa olohuoneesta, jonne olin sen raahannut. Kontin ripeät kantajapojat kun ehtivät hakemaan sen pois vasta tänään aamulla.

Nyt pitäisi ostaa vielä tuoli. Lykkäsin sen vanhan samaan kyytiin kirjoituspöydän kanssa. Nyt tuolin virkaa hoitaa S:lta perintönä saatu rahi, joka kyllä ulkoasunsa puolesta sopisi uusittuun työ/nettinurkkaukseen, mutta se on vähän liian matala siihen. Ja tarvitsen ilmeisesti kuitenkin selkänojan, kun tuo keskirunko taas vähän kipuilee.

Ja oikeastaan tahtoisin vielä uuden sängyn, sohvan ja ruokapöydän, mutta niihin ei kyllä ole varaa vielä pitkään aikaan.

Töissä on jokseenkin ärsyttävää. Olen nyt oikeasti joutunut opettelemaan sitä kassajuttua. Ei siinä mitään, mutta kun alkaa ihan oikeasti nypyttämään se, että viskotaan sinne sun tänne yksiköstä toiseen aina, jos joku sattuu tarvitsemaan jonkun pariksi viikoksi, ja sitten joihinkin pidempiaikaisiin hommiin etsimällä etsitään joku toinen. Kai minä voisin sanoa etten suostu, mutta eipä tässä rahatilanteessa oikein voi kieltäytyäkään..

Sisar A:lle tiedoksi, että lankapuhelin toimii enää tämän kuun loppuun. Sanoin irti laajakaistan sekä siihen kytköksissä olleen lankaliittymän.

Otatuksista huolimatta on ihan mukavaakin. Aurinko paistaa, vaikkei kai enää pitänyt. On keskiviikko eikä maanantai. Makuuhuoneessa ei ole enää ahdasta. Hilma on lopettanut jarrumaton järsimisen. Kustin virtsatilanne on normalisoitunut. Sokoksella on 3+1 -päivät joille aion mennä, vaikkei varmaan olekaan rahaa ostaa mitään.

Vaan ei se nyt niin haittaa.