Olen hengissä. Sanottavaa on ollut välillä vaikka kuinka paljon, vaan ei aikaa eikä energiaa sanoa. Pahoittelen, olen ihan tylsä, mutta kyllä minä vielä tässä jonain päivänä taas avaudun, ihan varmasti. Tänään ei käy, on ihan pakko mennä purkamaan stressinsä fyysisesti urheilemalla, vaikka se niin vaarallista onkin.
Seuraavaan kertaan, siis.
tiistai 25. marraskuuta 2008
Hiljaisuus on vaikenemisen merkki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti