Mitä minulle kuuluu?

Tiedän, tiedän. Saamaton blogisti olen. Ruoskin itseäni syyllisyydentunnossani henkisesti lähes päivittäin. Mutta tässä minä nyt olen, ja lupaan yrittää vastedes olla tuotteliaampi.

Mitä minä sitten oikein olen tehnyt tuona hiljaiselon aikana? No enpä paljon mitään normaalista poikkeavaa.

Työ
Alunperin minun piti olla taas työtön opiskelija marraskuun alun jälkeen, mutta sitten kollega P yllättäen ja onnettomuudekseen joutui pitkälle sairaslomalle, ja hyppäsin käytännössä lennossa edellisestä, kollega A:n sijaistamisesta P:n kenkiin. Tietyllä tapaa helppoa, kun tiesi kuitenkin suunnilleen, mitä pitää tehdä, mutta silti kovin vaikeata, kun ei Ihan tiennyt, mitä piti tehdä, ja kun ei ollut tottunut mihinkään rutiineihin. Koko ajan sai varmistella, että oli varmasti hoitanut kaiken mitä piti. Työt, jotka sinänsä olivat (ja ovat) mukavia ja kiinnostavia, seurasivat kotiin ja uniin, jonka vuoksi ne tietenkin välillä ahdistivatkin. Ja onhan se muutenkin ylettömän rasittavaa tehdä pätkä siellä, toinen täällä, opetella vähän väliä uusi homma, eikä mikään koskaan ole 'omaa'. No, minkäs teet.. niin kauan, kuin olen vaivainen kandidaatti, minua ei oteta vakavasti. Maisteriksi ei jaksa valmistua, jos on töissä. Mutta mitäs, kun sen kandidaatinkin pitää syödä?

Huh.

No, kollega P on mitä todennäköisimmin palaamassa pian töihin, ja helmikuussa olen varmaankin taas se työtön opiskelija. Jos vaikka oikeasti opiskelisikin sitten...

Seuraelämä
Ei sitä ole. Ainakaan romanttismielistä.

Koirat
Kusti alkaa muistuttaa mustaa ja karvaista tynnyriä. Salskea poikahan siellä karvojen alla on, mutta jotenkin turkki kyljissä liehuu ylettömän kuohkeana ja hävittää Kustin linjakkaat muodot. Hilma taasen sairastui juuri ennen joulua ärhäkkään ripuliin, joka ei meinannut mennä ohi millään. Toipumisvaiheessa ilmeni, ettei se ainakaan toistaiseksi voi syödä sitä entistä ruokaansa (joka kylläkin oli laadukasta eläinkaupan ruokaa, jossa ei edes ole niitä yleisiä allergisoivia aineksia), joten nyt syödään sitten eläinlääkäriltä saatavaa Hill's Prescription Diet i/d:tä. So far so good.


Koti
Tahdon uudet seinät! Tai siis seinäpinnat. Olen kypökyllästynyt noihin rupuisiin tapetteihin. Home improvement -projektissa on tällä välillä mm. ostettu uudelle kirjoituspöydälle kaveriksi nahkapäällysteinen ruokapöydän tuoli, uutta hienoa kirjoituspöytää ja sen kaverituolia komppaamaan hankittu suklaanruskea tikattu päiväpeite ja Kustille pediksi vallan muhkea lattiatyyny. Ja se pesutorni! Oih.. ihana, ihana, ihana.

Sokeri
Taivuin hetkellisesti lopettamaan suklaasaartoni jouluksi ja välipäiviksi. Tosin sitten oli pakko syödä vielä jämät (eli ne rasian huonoimmat tai epämieluisimmat) uudenvuodenpäivänä, joten en voi sanoa, etten ole syönyt tänä vuonna suklaata. Sen kylläkin voin sanoa, etten edelleenkään ole syönyt karkkia maaliskuun 27. päivän jälkeen.

Uudenvuodenlupaukset
1. Yritän olla pitkämielisempi alakerran naapurini suhteen, vaikka tyyppi onkin täysi idiootti. Hyvällä tuurilla se kuitenkin muuttaa parin kuukauden päästä. Yritän olla pitkämielisempi myös jossakin tuolla alapuolella asuvan ja seksuaalisesti erittäin aktiivisen pariskunnan suhteen (ei minua muuten ärsytä, mutta kun siellä sekstataan noin kaksi tai kolme kertaa päivässä, ja se naisosapuoli on aktin aikana melko kovaääninen).
2. En jätä auton katsastusta viimeiseen mahdolliseen päivään.
3. Väännän sen hemmetin gradun valmiiksi heinäkuun (ja lukuvuoden) loppuun mennessä vaikka maailmanloppu uhkaisi.
4. Tiskaan useammin.
5. Päivitän blogia useammin.

Mutta mitäs sinulle kuuluu?