Dear Diary, vol. 3.

Heh, on ihan pakko taas. :) Miten sitä tuntuu, että 15 vuotta sitten elämä oli ihan toisenväristäkin jotenkin? Sellaista kullankeltaista?

26.6.1993
No johan oli juhannus. Olin eilen töissä 9-12. Sitten lähdettiin kolmen junalla V-lahteen. Päästiin perille ja lähdettiin etsimään paikkaa Halti-maastokupolille, joka löytyikin H-niemeä vastapäätä olevan hiekkakummun takaa. Teltta saatiin pystyyn ja sitten lähdettiin rannalle. Siellä oli porukkaa ihan kiitettävästi, vaikka moni oli mennyt Joensuuhun, kun siellä oli Dr Alban ja Boney M.

Alkuillasta olin J:n kanssa. Sitten olin lähdössä Pukki-N:n kanssa, kun M hävisi, ja tuli mutkia matkaan, ja sitten huomasin yhtäkkiä olevani A:n pakettiautossa A:n kanssa, ja jopa oli kummallista. Meinasi edetä ihan levottomaksi meno, mutta sitten se yhtäkkiä alkoi puhua NAIMISIINMENOSTA, ja minä sanoin, että minun pitää päästä vessaan, ja lähdin karkuun. Eli siitä ei urjennut sen kummempaa, onneksi. Huh! No, sitten tuli seikkailut S:n kanssa [ex-poikaystävä, joka oli noin kuukautta aiemmin yhtäkkiä lopettanut suhteen ilmoittamatta syytä], kun se oli ihan sekaisin, raukka, ja minä kuljettelin sitä ympäriinsä ettei olisi sammunut jonnekin laiturin alle, ja se oksenteli, ja mulla oli farkuissakin sen oksennusta, ja se halusi että minä menen pois, kun ei tahtonu tuottaa minulle taas pettymystä, mutta enhän minä sitä siinä kunnossa voinut päästää harhailemaan. Sanoin, että olenpahan vaikka sitten vain fyysisenä tukena, kun se ei itse pysy pystyssä, ja etten odota mitään ja että olen vain ystävä, jos se niin haluaa. No eipä sen jälkeen kovin ystävällismieliseltä vaikuttanut, kun oltiin kahdestaan Koposten teltassa, joka oli puoliksi romahtanut. NI kävi siellä välillä syömässä, ja kun S aina välillä sammahteli, niin minä sitten sen kanssa juttelin. Ihan mukava se sekin on.. en ollutkaan aiemmin sen kanssa pahemmin puhellut. Niin, ja se, miten minä sinne telttaan jouduin, olikin sitten jommankumman Koposen ja PT:n vika.. näytti, että ihmiset väkipakolla yritti saada meitä takaisin yhteen.

No, yhden aikaan se sitten sammui kokonaan, ja minä kyllästyin ja läksin etsimään M:aa. Se etsi minua myös, ja sillä oli ihan helvetinmoinen pelastuspartio kerättynä minua etsimässä. Loppuyöstä sitten istuksittiin nuotiolla ja puhuttiin niinkuin Hynttyytyhteen-Eijavilpas. Neljän aikaan lähdettiin nukkumaan. Ja herättiin kahdeksalta, kun juna meni ohi noin 50 metrin päässä.. oltiinpa osattu valita teltalle paikka. Sitten lähdettiin taas rannalle, S oli selvinnyt, ja tuli meidän luokse syömään. Sitten käytiin pakkaamassa kamat ja palattiin odottelemaan kyytiä (päästiin Koneen ja E:n kyydissä takaisin). Ja nyt tahdon nukkumaan.

Sitten ollaan lähdössä ystävä R:n kanssa Saksaan. Matkakertomus paikoin ehkä vähän pitkäveteinen. Pahoittelen.

18.7.1993
Huomenna lähdetään... apua!! Perjantaina oli kyllä niin hermoärsy ilta että.. Yksin olin melkein koko ajan, paitsi välillä olin M&J:n kyydissä. MP riepotteli minua takista ympäriinsä ja kyseli intiimejä yksityiskohtia minun ja S:n suhteesta. Ja minä hermosin. Ja sitten se yksi paljastelijamies, mikä sen nimi nyt olikaan, tai no, en minä tiedä mitä se oikein yritti. Sekin riepotteli. Loppuillasta tuli kuitenkin pelastus.. käveleksin JN:n kanssa, kunnes piti lähteä kotiin.

21.7.1993
No nyt olemme täällä Cellessä. Lähdimme maanantaina kolmen junalla Joensuuhun, oltiin yötä asunnolla ja sitten ajeltiin IC-junalla aamulla Helsinkiin, josta matkattiin Finnjetillä Travemündeen. Murphyn laki on osoittanut paikkansapitävyyttä. Travemündestä jatkoimme bussilla Hampuriin, jossa etsimme päärautatieasemaa, joka olikin vain kahden kadun yli bussiasemalta. Todelliset ongelmat alkoivat sitten siellä rautatieasemalla. Metsästimme lippuja, tai siis ei oikein tiedetty, mistä ne piti ostaa, ja sitten jonotettiin eri luukuilla ja minä ostin lipun myös R:lle, joka olikin ostanut jo lipun, ja sittenminäpalautinsenlipun ja sitten oli juna myöhässä eikä tajuttu kuulutuksista yhtään mitään, ja paniikki oli lähellä. No, tänne kuitenkin päädyimme, vaikka juna olikin täynnä erinäisiä ketjupolttajia, huutavia lihavia saksalaismiehiä, mielipuolisesti tuijottavia nuorukaisia, tärykalvoja halkovia avonaisia ikkunoita ja toisten leikkausarpia tuijottavia keltavihreätakkisia tätejä.

22.7.1993
Eilisiltana kauhistuksekseni jouduin juomaan viiniä (kamalaa!!), jota E oli tuonut Ranskasta 18 litraa. Vaatimattomasti. Tänään mennään varmaankin jonnekin tehdasmyymälään, jossa on halpoja vaatteita.

23.7.1993
No ei sieltä myymälästä mitään löytynyt. Sitten käytiin Punaisen Ristin secondhand shopissa, mutta ei sieltäkään löytynyt mitään. Illalla sitten mentiin sellaisille Schützen- und Volksfesteille, ajeltiin maailmanpyörässä ja kaikkea sellaista. Maanantaina täällä alkaa alennusmyynnit. Pitää ostaa vaatteita ja kengät.

L lähti hakemaan jotain A-M:a tänne, kun huomenna lähdetään Potsdamiin linnoja katselemaan. Tällä välin R ja minä pelasimme korttia H:n kanssa ja yritimme keskustella sujuvasti saksaksi. Melko nihkeällä menestyksellä.

Tänään käytiin Hannoverissa eläintarhassa ja sen jälkeen jossain kauppahallissa, jossa oli kamalasti porukkaa.

24.7.1993
Aamulla lähdettiin ajelemaan kohti Potsdamia. Kylläpä huomasi selvästi, kun saavuttiin entisen Itä-Saksan puolelle. Kaikki näytti niin ankean harmaalta ja likaisenruskealta. Masentavaa. No, kuitenkin, Potsdamissa käytiin Sanssoucin linnassa ja sitä ympäröivässä puistossa ja muissa rakennuksissa (oli kiinalaista teehuonetta, talvipuutarhaa, roomalaista kylpylää ja joku sellainen talvipalatsi [tai joku], jossa oli iso sali, jonka seinät oli koristeltu simpukoilla ja jalokivillä). Linnat oli rakennuttanut vissiinkin Friedrich Suuri, joka oli itse asiassa kovin, kovin pieni.

Sitten ajettiin Berliiniin. Ja tietenkin nähtiin Brandenburgin portti, jonka vierestä kulki Berliinin muuri. Masennuin kovin, kun käytiin katsomassa pakoon yrittäneiden, muurille ammuttujen muistomerkkiä. Yksinkertaisia valkoisia puuristejä, joihin oli käsin kirjoitettu jokaisen kuolleen nimi, ikä ja kuolinpäivä. Nuorin oli kaksivuotias.

25.7.1993
Tänään käytiin kaksilla kirpputoreilla. Ensimmäiset oli siinä kylässä, joka on niin kurja, että variksetkin lentää sen yli selällään - nimeä en taaskaan muista. Sieltä ostin kuivakukkakimpun sellaiselta ihanalta vanhalta mieheltä. Ostin myös sellaista vaniljantuoksuista tuoksuöljyä. Toiset taasen olivat täällä Cellessä, ne oli isommat, mutta en löytänyt sieltä mitään.

30.7.1993
Tänään söimme aamiaista L:n kehitysvammaisten kanssa. Sitten, kun L vei ne takaisin, me R:n kanssa siivosimme ja poimimme luumuja suoraan puusta. Enpä ole koskaan niin hyviä luumuja syönyt, nam. Ja sitten lähdettiin taas kaupungille ostoksille. Illalla oli Zöllnerstrassella sellaiset katujuhlat.. päivä oli ollut mahdottoman kuuma, ja kuinkas sitten kävikään? Tuli ihan infernaalinen ukkosmyrsky. Vettä tuli esteristä ja salamoi joka toinen sekunti, ja jyrisi niin, että hyvä kun ei tärykalvot puhjenneet. Ja ihmiset, joita oli PALJON, joivat olutta ja pakkautuivat kaikkien mahdollisten katosten alle ja kaikilla oli hauskaa.

31.7.1993
Tänään kävimme Bergen-Belsenin keskitysleirillä, tai sen muistomerkillä, joukkohaudoilla sekä museossa. Kokemus oli kieltämättä hyvin kiinnostava, mutta samalla ihan kamalan pelottava. Ei siitä oikein voi edes kirjoittaa.

2.8.1993
Tänään mennään varmaankin taas ostoksille hankkimaan viime hetken ostelot. Ylihuomenna nimittäin koittaa kotimatka.
---
No, kävipä niin, että meidän piti lähteä katsomaan sellaista linnaa 60 km:n päässä, mutta se onkin maanantaisin suljettu maanantaisin. Menimme siis sinne ostoksille sitten. R taisteli ja taisteli, ja sai kuin saikin otettua E:stä kuvan.

3.8.1993
Viimeinen päivä. Tänään käytiin Wienhausenin luostarissa. L vei meidät sinne samalla, kun vei E:n kouluun ja meidän oli tarkoitus tulla kävellen takaisin. Piti vain löytää Sandlinger Kirchweg, jonka päästä lähti polku metsän läpi joka vei sille yhdelle tielle. Näyttihän se L meille sen, mutta eihän me sitä enää löydetty, ja harhailtiin siellä varmaan tunti. Oli kamalan kuuma, hirveästi paarmoja, eikä ollut yhtään kiva.

Onnistuttiin kuitenkin löytämään kotiin. Sitten lähdettiin vielä katsastamaan Marienburgin linna jossain Hildesheimin lähellä. Hieno oli.

4.8.1993
Tänään sitten lähdetään kotia kohti.
---
Matka ei ole oikein sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. Meinattiin ensin myöhästyä junasta, kun joka paikassa oli kauhea ruuhka. Selvittiin kunnialla Hampuriin, käytiin syömässä McDonaldsilla ja mentiin odottelemaan bussia, joka oli myöhässä. Ei se näin jälkeenpäin ajateltuna haitannut yhtään, sillä Finnjet oli 3½ tuntia myöhässä. Siinä terminaalissa odotellessa kiinnittyi huomio sellaiseen kummalliseen saksalaiseen tyyppiin, joka koko ajan puhui itsekseen. Välillä ihan kuin olisi kuunnellut hiljaa, välillä hymyili ja sitten taas selitti kamalasti. [Ja tämä siis aikana ennen matkapuhelimia ja hands free -laitteita.]

Kun sitten selvittiin laivalle, niin kävi ilmi, että meidän sleep in -paikat olivatkin täysin erillään toisistaan, vaikka numerot oli peräkkäiset. Onneksi saatiin vaihdettua, kun mies, jonka piti nukkua R:n yläpuolella, suostui ottamaan minun paikan.

Siinä taas vähän paljastuksia menneisyydestä. Tuon matkan jälkeen aloin seurustelmaan varsin pitkäaikaisesti yhden ja saman ihmisen kanssa, joten päiväkirjamerkinnät harvenivat ja tylsistyivät. Pitää katsoa, josko sieltä vielä joku helmi löytyisi...