Kyvytön pissapoika

Kävin taas viikonloppuna visiitillä vanhempien luona, ja koska eilen oli infernaalinen lumipyry, lykkäsin paluun täksi aamuksi. Pitkästä aikaa paistoi aurinko oikein rivakasti, ja meinasi lumisokeus iskeä, kun lumikin oli niin kovin uutta ja valkoista. Jokunen kymmenen kilometriä ennen Joensuuta oli tiet ilmeisesti suolattu ja sohjoa lensi, joten pyyhkijöillä riitti töitä. Mutta sitten iski tragedia: pissapoika ei enää suoriutunut! Vonkui vain surkeasti, muttei heruttanut tippaakaan. Harvemmin olen iloinnut vastaantulevista rekoista sohjokelillä, mutta nyt hehkutin näitä kohtaamisia. Kunnon vetinen sohjo kun putsasi sitä pyyhkimien sotkemaa ohutta kurakalvoa varsin tehokkaasti.

Ajelin kuitenkin tuhrulaseineni kotiin, koska oli vähän kiire yliopistolle. Illemmalla sitten kävin kaupassa, ja ostin samalla uudet aineet, jotka Poika nautti jo Citymarketin parkkipaikalla. Veti kolme litraa kuin vettä vain, mutta jo vain kelpasi pyyhiskellä laseja sen jälkeen!

Hyydyin vähän kesken (jälleen uuden) projektin. Tympäännyin jokin aika sitten siihen, että minulla on liikaa astioita ja/tai liian vähän kaappitilaa keittiössä. Sain sitten päähäni, että kiskon kuivauskaapin puolikkaasta ritilät irti ja tungen hyllylevyt tilalle (koska joka tapauksessa kyseinen kuivauskaappi ei toiminut kuivaus- vaan säilytyskaappina). Samalla ajattelin siivota kaikki keittiönkaapit rankalla kädellä, ja puolittain sen jo aloitinkin, mutta yllättäen iski hyytymä ensin. No, eipä sitä kai kymmenen jälkeen maanantai-iltana tarvitsekaan loppuun asti viedä...

Kusti oli muuten tänään kylässä. Työkaveri, jonka luona Kusti ja Hilma ovat muutamaan otteeseen (esim. niiden Tanskanreissujen aikaan) olleet hoidossa, otti myös espanjankoiran viime vuoden lopulla. Ollaan muutaman kerran lenkkeilty yhdessä koirien kanssa, ja nyt Kusti meni ensimmäistä kertaa käymään niillä. Hyvin oli mennyt ja hyvä niin.. minulla kun oli pienet epäilykset asian suhteen.