Quit dreaming, this is real life baby

Brrr.

Sellainen maanantai, että ellei koiria olisi, olisin varmaan käpertynyt sikiöasentoon peiton alle koko päiväksi.

Ulkona saa nimittäin kahlata nilkkojaan myöten sohjossa ja pään päällä roikkuu todella tiheä sumu. Kostea koleus tunkee vaatteitten läpi suoraan iholle ja paleltaa. Tällaisina harmaina päivinä on kovin vaikeata ajatella, että elo vielä kääntyy hyväksi. Yritetään silti.

Sain kuitenkin hoidettua tänään auton katsastuksen, joka oli jäänyt roikkumaan. Jäi aika viime tippaan.. huomenna olisi ollut viimeinen päivä. Jotenkin se vain on niin kammottavaa. Ihan kuin eläinlääkärissä. Koiraa/autoa ropeloidaan viereisessä huoneessa ja itse jännittää jollain kämäisellä tuolilla, onko koirassa/autossa jotain vikaa, ja jos on, niin onko paha vika vai pieni vika, ja paljonko vian korjaaminen tulee maksamaan. No, tällä kertaa autolla oli kaikki kunnossa. Eipähän tuosta halvalla päässyt siitäkään huolimatta.. mittauksineen tuli maksamaan 78 euroa koko lysti.

Mutta nyt minun pitää pakottautua taas kahlaamaan sohjossa, koska sen sitruunanaamaisen mummon kiusaksi koirat eivät ole vieläkään oppineet asioimaan pöntöllä.