Dear Diary.

En ole oikein koskaan päässyt jyvälle blogisosiaalistumisesta, tai miksi sitä nyt sanoisi. Interaktiosta. Tai jostain. Ei minua tietääkseni ole ikinä haastettu mihinkään. No, nyt TC niin teki.. pitäisi kaivella ja julkaista vanhoja kouluaineita. Minulla ei tosin ole aavistustakaan, onko niitä vielä tallessa - ainakaan itselläni ei ole. Pitäisi ehkä kysyä äidiltä, onko säilönyt koulurojuja jonnekin.

Sen sijaan minulla on yläasteaikainen päiväkirja. Mikäs sen nolompaa. Hävetti kyllä ainakin suuresti, kun sitä tuossa pikaisesti selailin. Mutta tässä vastauksentapaisena haasteeseen valittuja paloja tuosta suurelle yleisölle tuntemattomaksi jääneestä maailmankirjallisuuden mestariteoksesta. Nimet sensuroitu.

18.11.1991
Herranjestas! Nyt on maailmankirjat sekaisin! P OLISI NYT KIINNOSTUNUT! M kertoi tänään. O oli valittanut kuulemma P:lle siitä, ettei se koskaan minua kyytiin kysy, ja eilen kun ne kaikki oli siltä jotain kysellyt, niin mies oli ollut paloauton punainen.

En kyllä olisi ikinä arvannut.

Tämä seuraava on kyllä paha. On vissiin teinillä vähän vipannut päästä...

24.11.1991
Surullinen pesuallas, osa I.
Kävin mielenkiintoisen ja rakentavan keskustelun lavuaarin kanssa eilen illalla.
- Huomaan, että olet itkenyt, viemärisi vuotaa taas. Mikäs nyt närästää?
- Burp.
- Älähän nyt, se näkyy päällepäin. Olen tuntenut sinut jo 15, melkein 16 vuotta. Et voi sanoa ettenkö tuntisi sinua! Kerro.
- Burrurp.
- Kyllä, tiesin kyllä että olet heilastellut naapurin vessanpöntön..
- BURP!
- ... anteeksi, naapurin Eulaalian kanssa. Niin, mitä hänelle muuten kuuluu?
- Brbubbrubbrurburb...
- MITÄ?! Se lutka karkasi remonttimiehen mukaan? Ei voi olla, remontintekijät ovat suorastaan brutaalia porukkaa, ja Eulaaliahan oli harvinaisen älykäs ja rauhallinen, öh, pönttö, älysi täyttää säiliönsäkin, toisin kuin tuo idiootti, on oikea retku ollakseen pytty. Koko ajan sitä pitää olla korjaamassa, hävytön juoppo kun lutraa säiliönsä omaan naamaansa eikä viemäriin.
- Brub.
- Anteeksi, mihinkäs me jäimme.. oh, niin. Eulaaliahan oli niin harkitseva ja herttainen, ja sinähän ostit hänelle uuden kullatun renkaankin. Kyllä teistä paria odotettiin. Mitä oikein tapahtui?
- Brubrubbuh.

Tässä vaiheessa ovat välittäjäaineet ilmeisesti normalisoituneet, ja tarina masentuneesta pöntöstä on keskeytynyt. Iloitkaamme siitä...

13.12.1991
Jaa, mitäköhän sitä tänäänkin tapahtuu, 13. päivä ja perjantai ja Lucia-kulkue ja kaikki.

Maanantaina käytiin jouluostoksilla M:n kanssa. Näin P:tä. Paitsi että se lähtee aina pois, kun minut näkee. Tiistaina oli fysiikan kokeet ja tiistaina lueskelin saksan kokeisiin, jotka oli keskiviikkona, ja keskiviikkona mentiin taas ostoksille M:n kanssa, paitsi sitten tuli P ja niiden piti mennä autokouluun, paitsi kun eivät menneetkään. Sitten mentiin Bellaan syömään pizzaa. Illalla tuli MS kylään enkä pystynyt lukemaan maantiedon kokeisiin, jotka oli eilen. Ja eilen illalla oli aerobic.

13.12. edelleen
Luciat meni niinkuin meni, ihan hyvin, paitsi että kun MO2 tuli ulos Kurren autosta, niin sen jalka tarttui etupenkin turvavyöhön ja se rymähti (MO) jalkakäytävälle ja Luciakruunu lensi päästä ja kaapu paskaantui.

19.12.1991
Reinon ammatinvalintatestin mukaan, jos en lukiossa ota laajaa matikkaa ja fysiikkaa, minusta tulee METSÄNHOITAJA?! Jos taas ottaisin, tulisi minusta arkkitehti, tietotekniikan DI tai lääkäri. Ei kun dramaturgihan oli lääkäriä ylempänä. Aloista oli kauppatieteet ykkösenä, sitten oli tekniikka (?!), lääketiede ja näyttämötaide. Humanistinen ala sai pisteet -47. Huhhuh, uskomatonta.

MO, MK, MK2 ja H saivat jälki-istuntoa, kun eivät kiertäneet Alakanavan lenkkiä liikuntatunnilla. Meillä kun oli luistelua eikä ne luistelleet. Minä, PH, MO2, SR, KE, AK ja TK kiltisti luisteltiin. MM oli ollut sen lenkin ajan kotonaan, eikä se kuitenkaan saanut istuntoa. Tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua, sanon minä.

Maantiedon kokeesta 10+. Fysiikan 9½. Matikan 9+. Ruotsin sanakoe 15/15. Enkun formatiivinen 9+. Saksan formatiivinen 9-.

20.12.1991
Huh! Nyt se on ohi. Jos huomista ei oteta lukuun. Sovitaan ettei oteta. Tänään oli se jääkiekko-ottelu [toim. huom: kyseessä kaupungin silloisen kahden yläasteen vuotuinen,legendaaristakin legendaarisempi ja suunnattoman kiihkeä jääkiekko-ottelu, jonka voitto oli haluttua tavaraa] ja me voitettiin 6-2! Huusin itteni kipeäksi. Pelin jälkeen joku vastapuolen pelaaja tuli kohti, pukkasi minua mailalla ja sanoi, että mulla on ihan hirveä ääni. Hiljenin hetkeksi, mutta huusin sitten takaisin, että ikäänkuin en tietäisi sitä itsekin.

Ja sitten jännittävä matkakertomus, kun lähdin MO:n kanssa hiihtolomalla sisar A:n luokse Tukholmaan:

2.3.1992
Se on menoa nyt. Istutaan junassa, menossa Joensuuhun. Siellä juna vaihtuu ja hypätään makuuvaunuun nukuskelemaan. Kello on 21.10. KUUMA!!! Kassi painaa vähintään 20kg kun äiti pakkasi mukaan ainakin kymmenen kiloa karjalanpiirakoita ja HK:n sinisen lenkin. M vaan naama punaisena vieressä ähkää. KUUMA!!!

3.3.1992
Kello on 05.25. Selvittiin erinäisten vaiheiden jälkeen tähän junaan. Mutta nyt on kumma, juna on seisonut täällä korvessa jo varmaan varttitunnin. Ja ihan vinossa. Kummallista.

Edelleen sama päivä:
Nyt on kello 12. Ollaan oltu jo 2 tuntia täällä! Siis laivalla. Joka on täynnä eläkeläisiä. Istutaan 8. kannella. N. 10 metrin päässä istuu nahkatakkinen komea nuori mies. Sitä kytätään. Ulkona sataa vettä, kohta saavutaan Maarianhaminaan.

Sarjassamme 'uusia tuttavuuksia': Mies, joka lukitsi säilytyslokeron. Mies meitä aamupäivällä auttoi, tuli äsken juttelemaan. Olisi voinut ostaa viinaa meille, jos oltaisiin tahdottu.

Sitten minulla on melkein jo poikaystävä, joka teki ohareita. Ja kevätkin on tulossa.

6.5.1992
Miehestä ei ole kuulunut mitään, tosin toisaalta ei tarvitsekaan. En minä tahdo mitään. Tai sitten kyllä. En tiedä.

Lokit on tulleet takaisin, ja lumi on alkanut sulaa. A [sisar] tulee ylihuomenna. R:lla [sisar] on järkyttävän iso maha. Vaikeata kuvitella, että sieltä olisi tulossa vain yksi lapsi. Tänään oli saksan kokeet. Huomenna biologian, ja ylihuomenna äidinkielen. Ne cottonin iki-ihanat 100 kysymyksen viisisivuiset hirveät yökvaikkamitkä. Noh, luojan kiitos nuo on viimeiset, mitä meillä on.

Mulla oli muuten maanantaina esitelmä. Kaljuuntumisesta.

Voi hittovieperkele, kun ei oikein tiedä. Toivottavasti se ei tahdo, niin asiaa ei minun tarvitse päättää. Mutta minä olen pirun vihainen. Esim. se I:n kanssa vappuna imeskely ja sitten ne perjantaiset oharit. Ja lauantaiset. Kyrsii koko ukko.

Noniin, eiköhän tuossa ole tylsytetty kansaa tarpeeksi.

Jos tätä päivää referoin, niin eipä ole paljoa kertomista. Flunssa todellakin tuli yön aikana, mikä on oikeastaan ihan hyvä asia. Kun aivot ovat kutistuneet että limalla olisi pään sisällä enemmän tilaa, on olo koko ajan vähän sumuinen. Ei stressaa asioita ihan samalla intensiteetillä kuin normaalisti. Tai no asiaa - se Kusti vähän huolettaa. Ei sillä muuten ole oireita, mutta kyllähän se veripissa on jo tarpeeksi. Ei sillä näkyvää verta ole eilisen päivän jälkeen tullut, mutta eihän se vielä mitään tarkoita. Onnistuin saamaan siltä töitten jälkeen näytteen, jonka sitten vein klinikalle tutkittavaksi. Huomenna saa tulokset. Uak.