No johan oli viikonloppu.
Lauantaina oli ystäväisen pienimuotoiset illanistujaiset, joihin minäkin sitten päädyin menemään. Nautiskelin sivistyneesti punaviiniä, joka ei-niin-sivistyneesti ja täysin yllättäen humpsahti päähän kuin liian iso hattu. Hauska ilta silti, mutta päättyi jokseenkin sekavasti. Fyysisestä krapulasta kärsin eilen, moraalinen tuntuu yhä jatkuvan. Se nyt minulla aina onkin ottanut enemmän voimille - vaikka olisikin (alkoholin nauttimista lukuunottamatta) käyttäytynyt kuin pyhäkoululainen, niin olo tuntuu silti kovin matalapaineiselta.
Sitten vielä nukahdin sohvalle pariksi tunniksi ja nukuin kai samassa (huonossa) asennossa koko sen ajan, kun nyt on vasen yläneljännes täysjumissa. Olenkin tästä aikeissa lähteä salille sitä oikomaan. Toivottavasti hikoilen samalla sen sisäisen syysmyrskynkin tiehensä.
Minulla on omituinen naapuri. Sellainen keski-ikäisehkö täti. On säikäyttänyt minut monta kertaa rappukäytävässä, kun olen sytyttänyt valot - sillä kun on tapana hiippailla siellä pilkkopimeässä. Ja todellakin Hiippailla. Yleensä ihmisistä nyt lähtee jotain ääntä, edes pientä kopinaa tai kahinaa, mutta tuo täti on täysin äänetön. Nyt se taas säikyttelee, kun alkaa olla niin kovin pimeät illat.
No mutta, sinne salille siis. Asunto numero 9 vaikenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti