.. tätä nimittäin. Uudestaan. Edellisessä paikassa ei ollut kivaa, eikä sinne tullut kirjoitettua kuin väkipakolla.
Elämääni tupsahti yllättäen Uusi Koira. Vanha Koira sairastui pahasti viime kesänä, eikä sitä suuresta yrityksestä huolimatta saatu toipumaan. Olin jo vannonut, että Uutta Koiraa ei tule, kun Vanhan menettäminen otti niin koville, mutta niin se vain jäi koiranmentävä aukko elämään. Aloin jo etsiskellä samanrotuista pentua, mutta niin ilmeisesti teki moni muukin, kun vaikutti siltä, että joka paikassa kaikki pennut oli jo varattuja. Olin myös kuitenkin vieraillut Espanjankoirien sivuilla hyvinkin säännöllisesti, ja sitten ihastuin siellä erääseen yksilöön, mutta se olikin jo ehtinyt saada kodin.
Yhdistyksestä sitten kuitenkin tarjottiin sellaista suloista mustaa spanielipoikaa tilalle. Näin epätarkan kuvan lerppakorvaisesta hurmurista ja olin myyty. Täytin vaaditut adoptiopaperit ja maksoin summan, joka kattoi koiralle tehdyt lääkintätoimenpiteet sekä lennon Suomeen.
Ja kaikki tämä tapahtui Tänään.
Vähän hirvittää tämä vauhti, mutta kai se elämä vain joskus on tällaista.
Koira tulee Suomeen ehkä jo tulevana viikonloppuna, mikäli se on kastroitu. Sitten se majailee yhdistyksen edustajan hoivissa pari päivää, ja minä haen sen sitten kotiin ensi viikolla.
Tämä kaikki on niin jännittävää.
.. ja kyllä, minä varmaan rukkailen tätä ulkoasua, kunhan ehdin ja jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti